1px
Tänään on Wednesday, 28:s Juneta 2017.
jaritasanen
1px



Sivulatauksia:
1952788

Rauhan tervehdys! Hartola 16.1.2002


Vuosi 2001 on takana, ja olemme jo hyvässä alussa vuotta 2002. Olemme uskovina paljonkin puhuneet lopunajasta, mutta viime syyskuun tapahtumien jälkeen voimme sanoa, että nyt elämme sitä käytännössä. Meille uskoville se merkitsee sitä, että meidän vapautuksemme aika on lähellä, joten pelolle ei tule antaa sijaa sydämissä. Myöskin meidän on erityisesti pyydettävä Jumalalta armoa, ettei meidän sydämissämme pääse vallalle vihamielisyys muslimeja kohtaan. Tarvitaan pikemminkin rukousta heidän puolestaan ja myöskin rukousta niiden puolesta, jotka ovat asettaneet oman elämänsä alttiiksi viedäkseen evankeliumia muslimimaihin. Ylipäätään olemme velvolliset erityisesti rukoilemaan niiden veljien ja sisarten puolesta, jotka tekevät työtä ja elävät maissa, joissa marttyyrius, uskovien kiduttaminen, vangitseminen ja raiskaaminen on yleistä.


VIISAS VOITTAA SIELUJA (Sananl.11:30)

Nyt on syytä keskittyä entistä tehokkaammin sielujen voittamiseen ja tiedostaa, että vielä on päivä ja voimme tehdä työtä Herran elovainiolla. Toinen yhtä tärkeä asia on pitää mielessä lähetyskäskyyn sisällytetty velvoite opettaa nämä uskoon tulleet pitämään kaikki, mitä Herra Jeesus on käskenyt.


Nyt uskovien leirissä on selkeästi havaittavissa näyn puuttuminen ja yleinen voimattomuus. Onkohan niin, että nämä kaksi asiaa ovat hedelmä viime vuosina vallinneesta opetuksesta. Suolan sijasta on tarjottu Jumalan kansalle sokeria, lihalle mieluista opetusta ja elämän mallia.


Sielujen voittamisessa ja kaikessa muussakin Herran työssä tulee läpimurto vasta kun näky valtaa Jumalan kansan ja pyhyys laskeutuu pyhien leiriin.

Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi…(”Sananl 29:18)


IRTI LAHKOLAISUUDESTA / APOSTOLISEN SEURAKUNNAN NOUSEMINEN ON VÄLTTÄMÄTTÖMYYS

Vallitsevaan tilanteeseen hengellisessä elämässä apostolisen seurakunnan nouseminen on välttämättömyys. Kirkkokuntien piirissä yleinen luopumus on jo niin pitkällä, ettei niiden kohdalla ole odotettavissa muutosta parempaan suuntaan.


Lahkoissa kiinni riippumisen sijasta on rohkeasti uskallettava lähteä paikkakunnittain toteuttamaan keskinäistä kokoontumista ilman jakavia nimikylttejä. Niin sanotusta yhteiskristillisyydestä on luovuttava ja tunnustettava koko sana ja sen käyttö sekä ko. toiminta syntinä Herran edessä. Yhteiskristillinen-sana pitää sisällään hajaannuksen kirouksen siemenen. Jumalan pyhiä ei kerta kaikkiaan voi olla monta erilaista ryhmittymää. Raamattu puhuu yhdestä Kristuksen ruumiista ja yhdestä seurakunnasta kullakin paikkakunnalla. Nimikylttien kantaminen ja niiden orjuuden alle alistuminen on lahkolaisuutta, joka on rinnastettavissa epäjumalien palvelukseen. Yhteiskristillisyyden sijasta olisi parempi puhua kristittyjen yhteydestä ja pyhien yhteydestä. Kirkkokuntaperustuksen sijasta tulisi ryhtyä rakentamaan seurakuntaa Kristus-kalliolle.


Erityisesti kehotan niitä, joilla on vanhimman kutsu, esimerkkiä näyttäen lähtemään ulkopuolelle leirin Hänen pilkkaansa kantamaan. Baabel ei tule parantumaan.


"Ja he sanoivat: 'Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan'. Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet.... Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta." (1 Moos. 11:4-5, 8).


"Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä." (Ef.2:19-22).


"Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, murhat (Biblian mukaan), juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen." (Gal. 5:19-22).


RUKOUKSEN VÄLTTÄMÄTTÖMYYS

Nyt jos koskaan tarvitaan rukousta. Jumalan tahto ei tapahdu itsestään täällä alhaalla maan päällä.

”Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden." (I Tim. 2:1-4)


"Minä kiitän Jumalaani, niin usein kuin teitä muistan, aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta, kiitän siitä, että olette olleet osallisia evankeliumiin ensi päivästä alkaen tähän päivään saakka, varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.

Ja oikein onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun sydämessäni, te, jotka sekä ollessani kahleissa että evankeliumia puolustaessani ja vahvistaessani olette kaikki minun kanssani armosta osalliset.

Sillä Jumala on minun todistajani, kuinka minä teitä kaikkia ikävöitsen Kristuksen Jeesuksen sydämellisellä rakkaudella.

Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä., voidaksenne tutkia , mikä paras on, että Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi, täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.”(Fil 1:3-11)


"Samoin tekin, koska tavoittelette henkilahjoja, niin pyrkikää seurakunnan rakennukseksi saamaan niitä runsaasti. Sentähden rukoilkoon se, joka kielillä puhuu, että hän taitaisi selittää. Sillä jos minä rukoilen kielillä puhuen, niin minun henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön.

Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni; minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myöskin ymmärrykselläni." ( I Kor 14:12-15 )


"Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niin kuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.

Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä." (Room. 8:26-27).


MIKÄ ON TARPEELLISTA

Jeesuksen sanat Martalle ovat puhutelleet minua syvällisesti viime aikoina: ”Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa…” (Luuk 10:41-42).

Kun Jeesus puhuu tarpeellisista, Hän viittaa selkeästi itseensä ja ylipäätään Jumalan ja Hänen tahtonsa tuntemiseen. Tässä kiireisessä ajassa huolehditaan Martan lailla monista asioista aivan taakoiksi asti. Ja näin Jeesuksen jalkojen juuressa oleminen (Herran etsiminen) jää vähälle tai jopa kokonaan pois. Kunnes sitten jokin elämän kriisi palauttaa ihmisen ajattelemaan asioiden tärkeysjärjestystä elämässään uudelleen. Jotenkin olen kokenut viime vuoden aikana, että ne asiat, joiden pitäisi olla ns. oheissiunauksia elämässämme, niistä on tullut itse pääasia. Monta kertaa rukousaiheet keskittyvät liiaksi ajallisten tarpeiden saralle.Toki Herra näkee ja tietää meidän niitä tarvitsevan. Koen, että Sana on unohtunut pyhien leirissä, joka kuuluu seuraavasti: ”…etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä (elämisen tarpeet) teille annetaan.” (Matt.6:33)


Herran etsimisen sijasta etsitään elämän tarpeita: taloja, tavaroita, aviopuolisoa, rahaa, ihmisten hyväksyntää, arvostusta ajallisissa tehtävissä tai, jopa seurakunnan keskellä kalastetaan ihmisten mielisuosiota ym. mitä erilaisempia asioita. Osa mainituista asioista kuuluu toki meidän elämäämme, mutta ongelmaksi muodostuu se, että niiden saavuttamisesta on tullut tärkeämpi kuin itse Jeesus. Rukouselämä on muuttunut yksipuoliseksi. Monesta rukousaiheesta on tullut epäjumala uskovan elämään, se on niin pinnalla, ettei Jumalan puhe saavuta uskovan sydäntä enää millään elämän alueella.


Elämme aikaa, jossa uskovillakin on itsekkäitä vaatimuksia Jumalaa kohtaan, mutta myös toisiansa kohtaan. Suurimmalta osalta tämän ajan uskovilta puuttuu tuska kadotetuista sieluista tai tuska niistä uskovista, joita kidutetaan, tapetaan, raiskataan tai joilta puuttuu todellisuudessa ruokaa ja vaatteita. Liian monella on enemmän kuin kaksi ihokasta tänä päivänä, mutta itsekkyyden tähden ei voida luopua ylimääräisestä. Koen Suomen uskovien kohdalla saman kahtia jakautuneisuuden kuin koko muussakin yhteiskunnassa. Syrjäytyneitä on paljon. Sydäntäni kosketti syvästi vierailu eräällä paikkakunnalla puhumassa mielenalueelta sairaille ihmisille, jotka olivat tulleet uskoon, he sanoivat, että meitä ei hyväksytä ”terveiden” uskovien joukkoon, siksi kokoonnumme keskenämme. On myös paikkakuntia, joissa hyväosaiset kokoontuvat muista uskovista eronneena ryhmänä, luullen näin kirkastavansa Kristusta. Seurakunta ei voi, eikä saa olla mikään klubi. Sieltä on löydyttävä paikka jokaiselle, joka tunnustaa Jeesuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen.


"Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön. Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä, ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: 'Istu sinä tähän mukavasti', ja köyhälle sanotte: 'Seiso sinä tuossa', tahi: 'Istu tähän jalkajakkarani viereen', niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita?" (Jaak. 2:1-4).


"Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: 'Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne', mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on? Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. Joku ehkä sanoo: 'Sinulla on usko, ja minulla on teot'; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?" (Jaak. 2:14-20).


ASIAA ISRAELISTA JA JUUTALAISTYÖSTÄ

Tilanne Israelissa on ollut kriittinen jo pitkään. Pommi-iskuja on ollut varsinkin viimeisen vuoden aikana runsaasti. Nämä itsemurhaiskut ovat vaikuttaneet selvästi turistien käyntiin siellä. Suomalaiset ovat niitä harvoja, joita siellä vielä käy. Esim. amerikkalaisia turisteja en nähnyt siellä viime vuoden aikana juuri lainkaan. Monessa kohteessa meidän ryhmä ja joskus joku toinen suomalainen ryhmä olivat ainoat vierailijat. Esim. Tiberiaan aluella on vuoden aikana lopettanut tai keskeyttänyt toimintansa noin kymmenen hotellia. Vastaavasti ns. palestiinalaisalueilla lähes kaikki hotellit on suljettu, jotkut jopa poltettu. Tämä kaikki vaikuttaa heikentävästi Israelin talouteen. Ihmiset elävät jatkuvassa pelossa ja ovat selvästi varuillaan esim. kaupungilla liikkuessaan.

Israelilaiset sotilaat tulivat kysymään meiltä viime matkan aikana, miksi me suomalaiset tulemme sinne sotaa käyvään maahan. Tähän kysymykseen olen omalta osaltani vastannut aina samalla tavalla, että todelliset ystävät tulevat silloinkin kun on ahdistus. Koin sen hyvin viisaaksi teoksi, kun kuulin, että juutalaiset uskovat olivat koonneet ja lähettäneet rahaa palestiinalaisalueella suuressa ahdingossa eläville arabi-veljilleen. Kristuksen rakkaus ei tunne rajoja.


Suomessa on paljon järjestöjä, jotka järjestävät mm. venäjän juutalaisille ns. kauttakulun ja siihen liittyvän lyhyen oleskelun täällä Suomessa ennen kuin he pääsevät siirtymään Israeliin. Ongelmaksi tässä työssä on muodostunut se, että suurin osa näistä järjestöistä on tehnyt suoraan tai välillisesti sopimuksen Israelin valtion kanssa. Siinä he sitoutuvat siihen, että he eivät evankelioi näitä ihmisiä, jotka Suomen kautta siirtyvät Israeliin. Tallaisesta toiminnasta tosi uskovien on ehdottomasti sanouduttava irti. Meidän tehtävämme on saarnata evankeliumia kaikille luoduille, ja se pitää sisällään meidän vastuumme myös juutalaisista, jotka ovat matkalla kadotukseen ilman Jeesusta Kristusta. Parasta on aloittaa näiden ihmisten evankeliointi jo Venäjällä tai muissa maissa ja pitää heidän uskoontuloaan tärkeämpänä asiana kuin heidän pääsyään Israeliin. Jos toimit jossain edellä mainittua työtä tekevässä järjestössä, ota selvää toimintaperiaatteista ja evankeliumin kustannuksella tehdyistä sitoumuksista, ettet joutuisi toisten synteihin osalliseksi ja ettei sinun kädestäsi vaadittaisi juutalaisten verta tilinteon päivänä sentähden, että vaikenet, kun pitäisi evankelioida.


LOPPUSANAT

Viime vuosi oli minun ja perheeni elämässä hyvin työntäyteinen, mutta Jumalan armosta olemme menneet eteenpäin. Kiitän kaikkia, jotka ovat meitä tukeneet rukouksin ja varoin sekä monin käytännön teoin. Sydäntäni kosketti eräs puhelinkeskustelu, jossa sisar kertoi kysyneensä eräältä veljeltä, onko tämä ollut viime aikoina mukana hengellisessä työssä. Veli oli vastannut: "Joo, olen korjannut Jari Tasasen autoa."

”Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa”(I Kor 15:58)


Siunausta kaikille! Jari Tasanen+perhe

Jari Tasanen, Raja-ahontie 48, 19600 HARTOLA, puh/fax: 03-7168675, gsm 044-7168675,

email: jari@jaritasanen.com, tulevat kotisivut kun Herra suo: www.jaritasanen.com



jaritasanen