1px
Tänään on Monday, 22:s Januaryta 2018.
jaritasanen
1px



Sivulatauksia:
2034534
Kuninkaan kasky, Apostolinen ja profeetallinen perustus

KUNINKAAN KÄSKY

APOSTOLINEN JA PROFEETALLINEN PERUSTUS

Uskon, että tämä aika on uudistuksen ja ennalleenasettamisen aika. Meidän täytyisi ymmärtää, kuinka tänä aikana on elettävä. Olemme menossa aikaan, jolloin kaikki menee sekaisin. On vain yksi asia, joka pysyy. Se on Jumalan Sana. Koko elämä tulee rakentaa kalliolle, Totuuden, Jeesuksen Kristuksen varaan. Tulee mennä eteenpäin ja karsia elämästä kaikki muu. Kun tulevat koetuksen päivät, viimeistään silloin karsitaan kaikki muu pois. Lihan mieli ja maailman rakkaus karsitaan. Ei jää muuta kuin Jumalan Sana.

Olen menneinä vuosina kokenutkin tätä. Olen ajatellut joskus, että olen edennytkin jollekin tasolle. Mutta sitten Jumala taas on ilmestynyt: "Minun palvelijani! Tämän ja tämän asian täytyy muuttua. Voitelu ei voi muuten lisääntyä."

Muutama viikko sitten kohtasin jälleen Jumalan. Hän näytti näyssä suuren miekan. Hän sanoi: "Minä olen antanut tämän miekan, mutta jos tietyt asiat eivät muutu, sinä et jaksa heiluttaa sitä." Minä vapisin pyhän Jumalan edessä. Sanoin: "Herra, minä tahdon muuttua, tahdon tulla sinun kuvasi kaltaiseksi, jotta jaksai-sin heiluttaa sinun miekkaasi. Tahdon, että sinun kirkkautesi loistaa sinun kansasi keskellä. Silloin me näemme uudistuksen päivät ja kestämme synnytyskivut. Uusi tulee esille."

Ympäriltäni on kaatunut monta sisarta ja veljeä. Ehkä sinunkin ympäriltäsi on. Jumala kuitenkin sanoo meille: "Menkäämme eteenpäin!" "Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu" (Ps. 91:7). Vaikka tuhat tai kymmenentuhatta kaatuisi sivuiltasi, sittenkin sinulle kuuluu kehotus mennä eteenpäin. Jos sisar tai veli lankeaa, me emme voi siihen vedoten sanoa Jumalan edessä: "Minäkin saan langeta samalla tavalla!" Jumala sanoo, että sinun tulee mennä eteenpäin. Se ei saa sattua sinuun sillä tavalla, että sinäkin lankeat. Sen tulee sattua vain sillä tavalla, että alamme rukoilla Jumalaa nostamaan langenneen jälleen takaisin hänen kirkkauteensa.

Tämä on luopumuksen aikaa. Uskomme perustukset koetellaan, ovatko ne Jumalassa. Jos ne ovat Jumalassa, me menemme tulevien aikojen läpi. Näemme kirkkaan sydänpäivän. Jos perustukset eivät ole Jumalassa, me emme koetuksen hetkellä pysy pystyssä.

Raamattu sanoo: "Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea" (2 Piet. 1:10). Tehkäämme mekin tänä päivänä kutsumisemme lujaksi. Avautukaamme Jumalalle! Kyselkäämme vilpittömästi Jumalan edessä: "Herra, mitä vielä voisi minun elämässäni muuttua, että enemmän olisin sinun kuvasi kaltainen ja niin voisin vielä kokosydämisemmin palvella sinua?"

Jos katselemme taivaalliseen peiliin ja koettelemme itseämme, millaiset uskon perustukset meillä on, se on Jumalan edessä sellaista mielenlaatua, johon hän mielistyy. Hän puhuu sydämillemme. Kaikki koituu parhaaksemme. Raamattu sanoo, että se on rakkautta, jos hän kurittaa meitä. Jos meitä ei koskaan kuriteta, olemme äpäriä, emme aitoja lapsia. Sen tähden on ilo, että joskus saamme vitsaa.

Luonnollisessakin maailmassa on vain iloa, jos lapsi saa piiskaa. Sillä hetkellä se tuntuu pahalta, mutta myöhemmin se koituu siunaukseksi. Lapsi löytää elämälle suunnan. Jos mekin nöyrrymme kuritukseen, se on tulevaisuudessa siunaukseksi. Vältämme suuria virheitä. Voimme palvella Herraa ehyellä sydämellä.

Raamattu sanoo seurakunnasta: "... apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus" (Ef. 2:20). Jos tahdomme, että perustus on apostolinen ja profeetallinen, meidän on rukoiltava, että nämä kaksi päävirkaa nousevat esille. Jos nämä päävirat toimivat Jumalan kansan keskellä, siellä ovat kaikki muutkin.

"Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on" (Ef. 4:11-16).

Jumala tahtoo tänäkin päivänä antaa nämä päävoitelut Jumalan kansan keskelle tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön. Jos odotamme muutosta, meidän täytyy rukoilla, että nämä päävoitelut nousevat. Nousee apostolinen voitelu. Nousee profeetallinen voitelu. Nousevat kaikki muut päävoitelut. Sen jälkeen seurakuntaan tulee kaikki muukin.

Näemme Raamatusta, että Jumala monta kertaa jakoi apostolien kautta lahjojaan. Ne eivät pudonneet suoraan taivaasta. Hän täytti Pyhällä Hengellä ihmisiä. Monet profetoivat, monia lahjoja jaettiin. Oli järjestys. Seurakunta kasvoi Jumalan tuntemisessa. Seurakunnalla oli viisautta käyttää lahjoja, koska sitä seurasi opetuskin. Kaikki oli järjestyksessä. Uskon, että tällaista on tulevinakin päivinä. Kaikki pannaan järjestykseen, ja sekavuus katoaa.

Jumala näytti minulle eräänä yönä unen. Hän näytti suuren orkesterin, jossa kaikki soittajat soittivat ja laulajat lauloivat sulassa sovussa. Rytmit, soinnut ja tahdit kävivät kohdalleen. Oli syvä harmonia. Tällainen on seurakunta silloin kun siellä on kaikki lahjat ja kaikki toimivat. Seurakunta on kuin suuri orkesteri. Kaikki toimivat sulassa sovussa.

Sitten Jumala näytti, millaista on nyt. Siellä täällä on riitasointuja, jotka rikkovat Jumalan suuren kokonaisuuden. Millä tämä saadaan muuttumaan? Raamattu ilmoittaa, että ikeet tulevat murtumaan voitelun pakosta. Voitelu on vastaus. Tarvitaan voitelu Pyhältä. Vain öljy voi muuttaa. Jos meillä on ovi, ja saranat pitävät ääntä, ainoa keino saada tuo ääni loppumaan on laittaa öljyä. Samoin on Jumalan kansan keskellä: lisää öljyä, ja kaikki muuttuu!

Mistä tuo öljy tulee? Jos kaikki palvelutehtävät saavat nousta, niiden mukana tulee öljy, tulee Jumalan pyhyys. Hänen läsnäolonsa laskeutuu. Se ei tule tyhjästä, vaan palvelutehtävien kautta, Jumalan miesten ja naisten kautta. Näin on ollut kautta historian. Aina, kun jossakin on alkanut herätys, joku on aina ennen sitä mennyt Jumalan eteen etsimään hänen kasvojaan. Kun hän on löytänyt, hän on jakanut sen, mitä löysi Jumalasta. Silloin Herra on ilmestynyt. Maa on tullut valloitetuksi. Näin on oleva viimeisinä päivinä. Jos janoamme uutta, jos janoamme voitelua, meidän on mentävä Herran eteen. Sitten tulee öljy. Tulee vastaus. Ikeet murtuvat.

Oltuani muutaman vuoden uskossa tunsin kutsua Jumalan valtakunnan työhön. Menin kokoukseen, jossa Jumala käytti erästä veljeä voimallisesti. Veli osoitti minua ja sanoi, että hampaani on parantunut. Sitten hän osoitti poskeaan näyttääkseen, kummalla puolella hammas oli. Se parantui tuossa kokouksessa.

Ajattelin, että tässä on sellainen Jumalan mies, jota menen pyytämään rukoilemaan kutsuni puolesta. Menin hänen luokseen, ja vastaus oli: "Minä en rukoile." Olin vähän aikaa shokissa. Mitä tämä oli? Sitten hän kertoi, miksi hän ei rukoillut. Hän sanoi, että kutsun täytyy nousta sydämestä. Ensin täytyy rukoilla, paastota, etsiä Herraa. Jos hän sanoisi minulle, mikä on minun kutsuni, minä en pysyisi pystyssä koetusten hetkenä. Mutta jos Jumala nostaa kutsun esiin, minä kestän myrskyssäkin.

Hän sanoi: "Kun olet paastonnut ja rukoillut, Jumala lähettää vahvistuksen." Vahvistuksia tuli. Aivan tuntemattomat veljet ja sisaret tulivat vahvistamaan minua. Jos sinä kamppailet kutsusi kanssa, voin jakaa saman asian sinulle. Ainoa tie löytää vahvistus on mennä Herran eteen, etsiä häntä, rukoilla ja paastota. Kun kutsu nousee sydämestä, Jumala vahvistaa sen. Silloin se kestää paholaisen myrskyt ja myllerrykset. Voitelu voi kasvaa, ja työ voi laajentua.

Jos ihminen sanoo toiselle: "Tämä on sinun palvelutehtäväsi", se ei koetuksen hetkellä kestä. Olen nähnyt Suomessa monia ihmisiä, jotka toinen ihminen on asettanut palvelutehtävään. He ovat kestäneet ehkä vuoden tai kaksi. Sitten kaikki on loppunut. Moni heistä on palannut maailmaan. Tämä ei ollut Jumalan tahto. Kutsu ei ollut aito. Oli vain ihminen, oli vain lihan käsivarsi asettamassa virkoja.

Meidän täytyy päästä aitoon ja oikeaan, apostoliselle ja profeetalliselle perustukselle, jossa kulmakivenä on Herra. Silloin näemme Jumalan käden. Näemme Jumalan järjestyksen ja taivaallisen orkesterin, jossa on syvä harmonia ja jossa loistaa Jumalan kirkkaus.

Mutta meidän on maksettava hinta ihmeistä ja merkeistä. Millä tavalla me maksamme hinnan? Kuuliaisuuden alttarilla! Jumala lupaa Sanassaan siunata kuuliaiset. Kuuliaisuuden tie on aina siunattu. Sen varrella on aina Jumalan kirkkaus, siellä on siunaus, siellä on johdatus, ja siellä on ihmeet ja merkit. Siellä on vahvistus Jumalan läsnäolosta.

Älkäämme tänä aikana tyytykö vähempään! Taistelkaamme ja edetkäämme kuuliaisuuden tiellä, niin että näemme elämässämme ihmeitätekevän Jumalan läsnäolon ja hänen kirkkautensa.

Taistelkaamme kokonaisena seurakuntana, että näkisimme hänen läsnäolonsa. Jos olemme kuuliaiset, hänen läsnäolonsa laskeutuu. Olen lukenut Raamatusta Jumalan miesten elämästä. Monelle heistä tuli sana lähteä isänsä kodista ja mennä sinne ja sinne. Herra lupasi siunata. Mitään ei olisi tapahtunut, jos he eivät olisi lähteneet. Jos Aabraham ei olisi lähtenyt, mitään ei olisi tapahtunut. Jos Mooses ei olisi alkanut toimia Egyptissä ja johtaa kansaa sieltä ulos, kansa olisi kuollut Egyptiin.

Hengen maailmassa on liikettä, käskyjä, kehotuksia Jumalalta mennä, tulla ja tehdä hänen puheensa mukaan. Hengen maailmassa tapahtuu aina. Ensin meidän kuitenkin täytyy murtautua siihen sisälle. Jumala puhuu jatkuvasti, mutta kykenemmekö jatkuvasti kuuntelemaan.

Olin eräässä kokouksessa, jossa julistettiin: "Et voi kuulla Jumalan ääntä, jos sinun vastaanottimesi ei ole sillä aaltopituudella, jolla Jumala puhuu." Jos meillä on kaksi radioasemaa, meidän on valittava se taajuus, jolta haluamme kuulla. Sama on Hengen maailmassa. Meidän täytyy valita Jumalan taajuus ja ajaa paholaisen meteli pois. Täytyy kuolettaa lihan teot, jotta Jumalan ääni voi kuulua.

Sana on selkeä: "Minun lampaani kuulevat minun ääntäni" (Joh. 10:27). "Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen" (Jer. 31:9). Mutta miten on käytännössä meidän kohdallamme? Monta kertaa meidän korvamme ovat tukossa. Emme kuulekaan hänen ääntään. Me rukoilemmekin, mutta sittenkään emme kuule. Sydämen maailmassamme on jotakin, mikä ei ole vielä murtunut. Hän haluaa, että me kuulisimme jopa hiljaisen äänen, hiljaisen tuulenhyminän. Tulisi kuulla myös paljojen vetten pauhina. Jumalan äänihän voi olla kaikkea tätä.

Muistan omassa elämässäni, miten aloin uskon kautta rukoilla sairaitten puolesta. Joskus tuli epäilystä. Eräänä yönä Jumala otti epäilyksen pois. Hän näytti minulle unessa, että minä olin kadulla rukoilemassa rampautuneen naisen puolesta. Minulle tuli kesken rukouksen epäilys: Voiko Jumala parantaa tällaisen, onko se mahdollista? Silloin kuulin paljojen vetten pauhinan, kuulin hänen äänensä: "Sillä, joka uskoo, ei ole toista vaihtoehtoa."

Silloin ymmärsin, että Markuksen evankeliumin viimeisessä luvussa jakeen 18 lopussa on piste. "He panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." Ei ole sivulauseita: Jos..., kun..., olosuhteista riippuen... On vain Sana: "Ne tulevat terveiksi."

Sillä, joka uskoo, ei ole toista vaihtoehtoa. Hänellä on vain Jumalan Sana. Se riittää, sillä Sanasta lähtee elämä. Sieltä lähtee kaikki kirkkaus, kaikki, mitä me tarvitsemme. Meidän täytyy karsia sivulauseet, kaikki ne, joilla me epäilemme Jumalaa. Kun ne tulevat pois kitketyiksi, Jumalan kirkkaus ilmestyy. Epäusko on suurin tekijä, joka estää Jumalan tekoja. Jeesus tuskaili omana aikanaan, kun hän oli lihan ruumiissa. Hän tuskaili sitä sukupolvea: "Voi sinä epäuskoinen ja nurja sukupolvi, kuinka kauan minun täytyy olla teidän kanssanne?" (Matt. 17:17)

Opetuslapset olivat yrittäneet parantaa sairasta, mutta tämä ei ollut parantunut. Sitten Jeesus itse tuli ja ajoi hengen ulos sanal-laan. Hän sanoi: "Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla" (Mark. 9:29). Kun hän oli sen sanonut, se lähti. Ei hän ruvennut siinä hetkessä paastoamaan ja rukoilemaan. Hän oli tehnyt sen jo etukäteen. Hän oli jo valmis sanomaan sanan. Hän tahtoisi viedä meidätkin sellaiseen valmiuteen, ettemme häkeltyisi, kun tulee vaikeita tapauksia. Olisi oltava valmiiksi Hengen virrassa, että meidänkin kautta voisi tulla sana: "Näin on kirjoitettu, väisty edestäni, saatana."

Hän sanoo meille: "Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee" (Jaak. 4:7). Se on tosi sana. Mutta meillä täytyy olla valmius siihen. Meidän sydämemme täytyy murtua Jumalan edessä. Lihan täytyy kuolla. Muut vaihtoehdot täytyy karsia pois. Kun jäljelle jää vain Jumalan Sana, silloin kaikki tapahtuu. Silloin ei ole epäilystä. Silloin on luottamus, että Jumala tekee sen, mitä hän on sanonut.

Tämän Sanan täytyy persoonallisesti laskeutua meihin, niin että se alkaa elää meissä. Sen on tultava osaksi meitä. Sana on meidän ruokamme. Meidän tulisi alkaa elää kirjoitetusta Sanasta ja Hengen voitelusta. Sana ja Henki yhdessä, siinä on voima, siinä on kirkkaus, siinä on johdatus, siinä on kaikki. Jos sinä rukoilet Jumalan edessä: "Haluan päästä syvemmälle Kristukseen", sinun täytyy tulla syvemmälle hänen Sanaansa.

Näen kokouksissa paljon ihmisiä, jotka tulevat alttarille ja pyytävät rukoilemaan, että he pääsisivät syvemmälle Kristukseen. Vastaus on Sana. Yksi rukous ei voi muuttaa kaikkea, vaan tarvitaan Sana meidän sydämissämme. Sen on uskossa sulauduttava meihin. Sitten näemme Jumalan kirkkauden.

Jumalan sanat ovat elämä sille, joka ne löytää. Ne ovat terveys koko ruumiille tänäkin päivänä, jos kykenemme vastaanottamaan ja avautumaan siten, että Jumalan Sana uskossa sulautuu meihin. Niin kauan kuin se on vain Raamatun lehdillä, se on kuollut kirjain. Mutta kun se sulautuu uskossa meidän henkeemme, sydämemme on avara, niin että sieltä lähtee elämä. Sieltä tulevat muut asiat pois.

Tätä voi verrata luonnolliseen maailmaan. Jos kylvämme vehnää, emme pelkästään odota satoa. Täytyy myös torjua rikkaruohoja. Ihmisen sydän on samanlainen. Jotta saataisiin täysi sato, täytyy kitkeä pois kaikki, mikä estää ja rajoittaa sitä. Joskus voi olla tuhohyönteisiä, syöjäsirkkoja, jotka yrittävät syödä satoa. Ne on torjuttava.

Kaikki, mikä ryöstää sitä, minkä Jumala on antanut tai mitä Jumala on antamassa, täytyy raivata pois. Sitä täytyy vastustaa. Jos syöjäsirkka tulee syömään sinun elämääsi, sinun täytyy vastustaa sitä. Jos se tapahtuu sinun virheittesi tähden, sinun täytyy korjata virheesi. Syöjäsirkka väistyy.

Oletko laiminlyönyt Jumalan? Sinulla ei ehkä ole ollut tarpeeksi aikaa hänelle tai et ole kunnioittanut hänen Sanaansa. Kun korjaat tämän virheen ja olet kuuliainen hänelle, täysi sato voi tulla. Raamattu puhuu kolmikymmenkertaisesta, kuusikymmen-kertaisesta, jopa satakertaisesta hedelmästä. Tämä on edelleenkin lupaus tällekin sukupolvelle.

Kykenemmekö me vastaanottamaan? Rakastammeko tätä maailmaa, niin että se saa ryöstää meiltä? Kun israelilaiset lähtivät Egyptistä, he kulkivat erämaassa. Kun tuli koetus, he alkoivat purnata Moosekselle. He pyysivät päästä takaisin Egyptiin lihapatojen ja kasvisten ääreen. He olivat unohtaneet kaiken muun. He eivät muistaneet, kuinka heidän täytyi kerätä olkia, tehdä tiiliä ja maistaa faaraon ruoskaa.

Kun erämaassa tuli koetus, he muistivat vain lihapadat. Näin käy meillekin, jos sielunvihollinen saa pettää meidät. Muistamme vain ne hyvät asiat, jotka meillä oli ennen uskoontuloa maailmassa. Emme muista pahoja asioita, joista pelastuimme. Sielunvihollinen saa kääntää katseemme takaisin maailmaan. Silloin kasvumme pysähtyy. Jumalan tahto Israelin kansan keskellä oli marssia lyhyessä ajassa suoraan luvattuun maahan. He eivät kuitenkaan olleet uskollisia ja joutuivat neljäksikymmeneksi vuodeksi erämaahan. Jumalan suora tie olisi vienyt ehkä muutaman viikon tai kuukauden. Olisi tultu suoraan luvattuun maahan. Nyt tulivatkin epäjumalat ja epäilys Jumalaa kohtaan. Sitten kääntyi katse Egyptiin. Kului neljäkymmentä vuotta erämaassa.

Vain kaksi miestä tuosta joukosta, Joosua ja Kaaleb, saivat astua luvattuun maahan, koska heissä oli toinen henki. Heissä oli uskon henki. Jos Jumala on meidän kanssamme, me kykenemme valloittamaan maan, vaikka siellä on jättiläisiä. Vaikka mitä olisi edessä, me kykenemme, sillä Jumala on antanut lupauksensa.

Miten meidän keskellämme asiat ovat tänä päivänä? Uskommeko lupauksen niin kuin on kirjoitettu? Kykenemmekö valloittamaan maan vai epäilemmekö erämaassa? Katselemmeko maailmassa olomme päiviin, ja olemmeko uudelleen rakastuneet maailmaan? Sitä Herra kysyy aika ajoin ainakin minun sydämeltäni. Oletko menossa kauemmaksi? Jumala tarkoitti, että Egypti olisi yhä kauempana israelilaisista. Luvattu maa olisi silmien edessä ja Egypti selän takana.

Näin on kirjoitettu meillekin. Maailma selkämme takana ja kirkas sydänpäivä silmiemme edessä. Raamattu sanoo: "Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan" (Luuk. 9:62). Silmien edessä, taivaanrannalla, on kirkas sydänpäivä, jolloin meidät seppelöidään. Mutta jos lähdemme kilparadalle ja vähän ennen maaliviivaa alamme katsella muualle, emme saavuta seppelettä emmekä kirkasta sydänpäivää.

Vain se, joka juoksee koko kierroksen ja on uskollinen loppuun asti, selviää perille. Älkäämme siksi rakastuko maailmaan. Sydämeni on ollut kosketettu viime aikoina. Niin paljon sisaria ja veljiä on langennut ympäriltäni, että olen järkyttynyt. Siksi rukoukseni on, että maailma olisi aina enemmän selkämme takana ja kirkas sydänpäivä silmiemme edessä. Jos katsomme sivuille tai taakse, me menetämme näyn, jonka Jumala on antanut, emmekä tee sitä, minkä Jumala tahtoo meidän tekevän. Lähdemme oman tahdon tielle.

Raamattu varoittaa syrjäpoluista, joita ei ole ennalta raivattu. Herra ei ole edeltä käynyt. Hän tahtoo viedä meitä sellaisia teitä, jotka hän on edeltä kulkenut. Ilmestyskirjassa kerrotaan Uskollisesta ja Totisesta, että hän ratsastaa valkoisella hevosella. Hän kulkee edellä. Hän kysyy, olemmeko valmiit tulemaan hänen perässään aina siellä, missä valkoinen hevonen kulkee. Raamatun aikana Jeesukselta kysyttiin: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?" (Joh. 6:28)

Hän kysyy meiltä tänä päivänä, haluammeko tehdä Jumalan tekoja. Jos olemme uskollisia ja kuuntelemme hänen ääntään, me saamme tehdä Jumalan tekoja.

Raamattu puhuu viimeisistä päivistä: "Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Luuk. 18:8) Tämä on haaste meille jokaiselle. Löytäneekö Herra uskoa minun ja sinun sydämestä? Hän kysyy sitä uskoa, jonka Jeesus Kristus vaikuttaa, elävää uskoa.

Uskonnollisuutta hän löytää kaikkialta. Löytyykö uskoa, jossa Jumala on läsnä ja joka tekee Jumalan tekoja loppuun asti. Haluan jättää sinulle tämän kysymyksen: Löytääkö hän uskoa minun ja sinun sydämestä, kun hän tulee?  

<== Takaisin sisällysluetteloon

jaritasanen