Tänään on Saturday, 23:s Novemberta 2024. | |||||||||||||
Sivulatauksia: 3056239 | KUNINKAAN KÄSKYANNA RUUMIISI ELÄVÄKSI, PYHÄKSI, JUMALALLE OTOLLISEKSI UHRIKSIHänen tarkoituksensa on varustaa pyhät palveluksen työhön. Tämä eväspaketti on ollut erittäin ruokaisa. Sen sulatteluun kannattaa käyttää aikaa. Kannattaa syvällisesti miettiä sitäkin, mitä veli Binning ja hänen vaimonsa ovat jakaneet tälle kaupungille. Se on suurta Jumalan armoa. Tässä maassa olisi ollut monta muuta kaupunkia, jotka olisivat varmaan tarvinneet samaa Sanaa, mutta Jumala on katsonut tämän kaupungin arvolliseksi. Kyllä he vierailivat monessa muussakin paikassa, mutta me tiedämme, että tässä maassa on paljon kaupunkeja. Jumalalla on tarkoitus tälle kaupungille ja omalle seurakunnalleen tässä kaupungissa. Hänen päämääränsä on varustaa pyhät palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Minä tahdon olla tänä iltana tekemässä sitä myös omalta osaltani. Olen ottanut Jumalalta tämän haasteen vastaan. Näin viime yönä unta. Istuin hengellisessä kokouksessa. Siellä oli veli, jonka juuri ja juuri tunnistin unessa. Hän saarnasi ja puhui ohi sen, mitä on kirjoitettu profetoimisesta ja profeetan virasta. Sanoin siinä unessa: "Veli, minä olen eri mieltä. Minun Raamatussani lukee toisella tavalla kuin mitä sinä julistat." Minulla ei ole edes tapana tällä tavalla koskaan tehdä missään kokouksessa. Mutta Jumala tahtoi kiinnittää minun huomioni eräisiin Sanan kohtiin, joita tänä iltana tulen jakamaan. Samasta asiasta luin eräästä hengellisestä lehdestä, jossa sekoitettiin nämä asiat. Se kosketti jotenkin minun sydäntäni. Haluan tähän alkuun lukea 1 Kor. 14: 26:sta eteenpäin: "Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi. Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön; mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti Jumalan seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle. Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot; mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen. Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta. Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset; sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala." Näemme, että tässä puhutaan siitä, millä tavalla Jumalan seurakunnan tulisi toimia ja minkälainen tulisi olla seurakunnan `normaali kokous'. Jos Jumala saa meidät oikein vallata, siellä on kielilläpuhumista, selitystä ja profetoimista. Siellä on profeettoja ja opettajia. Tämän ajan kristillisyys on vielä kaukana siitä. Mutta Jumala tahtoo viedä siihen. Mitä merkitsee se, että pääsemme sille tasolle, jossa tulee kielet ja tulee kielten selitys ja profetoiminen ja erilaisia Hengen ilmestyksiä? Se varustaa meitä ja tuo Jumalan läsnäolon. Olen opettanut, että jos seurakunnassa on paljon lahjoja, siellä on hyvin vähän sielunvihollisella valtaa ja voimaa. Koska nämä hengelliset lahjat menevät limittäin niin kuin sormet menevät toisiaan vasten, ne täydentävät toinen toistaan. Mitä enemmän seurakunnan keskellä on lahjoja, sitä suuremmat mahdollisuudet siellä on Jumalan kirkkauden ilmestyä, koska kokonaisuus on Kristuksen ruumis. Joskus Jumala näytti näyn seurakunnasta, pyhien yhteydestä, jossa kaikki menee kohdalleen, ja kaikki on hyvin. Hän osoitti, että se on kuin suuri orkesteri, jossa kaikki soittimet, laulu ja kaikki muu menee oikeassa tahdissa, ja siellä on syvä harmonia. Mutta sitten hän muistutti, että tällä hetkellä me emme ole siinä, vaan aina välissä on riitasointu, joka lyö väärän tahdin, ja syvä harmonia menee rikki. Sana kehottaa meitä pyrkimään kohti täydellisyyttä, harjaantumaan näissä lahjoissa ja käyttämään niitä kaikkien rakentumiseksi. Tarkoitus on se, että me tulisimme tuntemaan enemmän Kristuksen mieltä, tulisimme kaikki varustetuiksi palveluksen työhön ja työn käynnistyttyä olisimme väkevästi Jumalan virrassa, että työ voisi jatkua. Olen vieraillut monilla paikkakunnilla. Joillakin paikkakunnilla on nähty `herätyksenpoikanen', joka on sitten kuivunut kokoon. Ei ole ollut sellaista juurta, että se olisi voinut jatkua. Uskon, että kun katsotte ympärillenne ja tutkitte hengellistä työtä, näette jossakin saman asian: Jokin työ on alkanut innolla, mutta jostakin syystä se on loppunut. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Jumala olisi ollut mukana. Mutta onko tullut sellainen hetki, että ihminen on tahtonut laittaa jonkinlaiset karsinat työn ympärille? Onko ihminen tahtonut nousta hallitsemaan vai onko sielunvihollinen päässyt ampumaan sinne jonkin nuolensa, joka on hajottanut työn? Jumalan palvelijana minä rukoilen ja koko sydämestäni toivon, ettei tämän kaupungin kohdalla Jumalan valtakunnan työ jäisi lyhytaikaiseksi, vaan että se pysyisi ja jatkuvasti kasvaisi. Jumalamme on enentymisen Jumala. Hän tahtoo enentää sen työn, jota me teemme. Hän tahtoo enentää sielujen voittamisen, jota suoritamme. Hän tahtoo enentää sairaiden puolesta rukoilemisen. Hän tahtoo voittaa tämän kaupungin. Tämä on haaste jokaiselle Jumalan lapselle tässä kaupungissa nousta muurinaukkoon juuri sille paikalle, jolle Jumala on kutsunut. Sinä et voi ottaa toisen paikkaa, eikä toinen voi ottaa sinun paikkaasi, silloin ei onnistu. Täytyy löytää täsmällisen tarkasti se paikka, jonka Jumala osoittaa sinulle. Täytyy harjaantua Hengen lahjoissa ja alkaa käyttää niitä seurakunnan rakennukseksi. Jumala tahtoo antaa niitä seurakunnan rakennukseksi runsaasti. Se on valtava Sana, että te saatte kaikki profetoida toinen toisenne jälkeen. Ajatelkaa, millainen seurakunta se on, jossa kaikki profetoivat toinen toisensa jälkeen. Kuinka paljon siellä on Jumalan voimaa! Kuinka paljon siellä on Kristuksen kirkkautta! Koko seurakunta voi profetoida. Mutta sitten sanotaan, että profeetoista saa kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot. Tässä on jotakin eroa: kaikki saavat profetoida, mutta profeetoista saa puhua vain kaksi tai kolme, ja muut arvostelkoot. On eroa viroilla ja lahjoilla. Profeetatkin profetoivat, mutta heidän elämässään on muutakin. Heillä on Jumalalta virka, palvelutehtävä. Toisessa kohdassa kerrotaan samasta asiasta. Paavali meni seuralaisineen evankelista Filippuksen kotiin. Tuossa Sanan kohdassa sanotaan, että Filippuksella oli neljä tytärtä, jotka kaikki profetoivat. Sinne tuli profeetta Agabus. Tässäkin erotellaan neljä henkilöä, jotka profetoivat, mutta Agabus oli profeetta. Agabus sitoi Paavalin vyöllä itsensä ja sanoi: "Sen miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset näin sitovat Jerusalemissa ja antavat pakanain käsiin" (Apt. 21:11). Tällä tavalla hän toi esille sen Jumalan Sanan, jonka Jumala oli hänelle antanut Paavalin elämästä. Tutkikaamme näitä Hengen lahjoja, ja olkaamme niissä avoimia, että Jumala antaisi niitä runsaasti seurakunnan rakennukseksi. Jossakin toisessa kohdassa sanotaan, että Pyhä Henki jakaa niin kuin tahtoo. Profetoiminen on yleinen lahja. Siitä sanotaan, että kaikki voivat profetoida toinen toisensa jälkeen. Sitten sanotaan, että jos joku puhuu kielillä, rukoilkoon, että hän taitaisi selittää. Näitä kahta asiaa voi anoa Jumalalta, profetoimista ja kielten selitystä. Mutta sanoisin, että on eri asia puhua seurakunnan keskellä kielillä ja nousta selittämään kieliä. Se vaatii suuremman uskon kuin että rukoilee yksinäisyydessä kielillä ja ymmärtää sen selityksen. Olen ollut seurakunnissa, joissa nämä lahjat toimivat väkevästi. Joissakin kokouksissa salin toisella puolella joku puhuu kielillä ja jossakin toisella puolella on selitys. Se toimii ihanasti silloin, kun se toimii Jumalan Hengen vaikutuksesta. Tällaista Jumala tahtoo normaalin seurakunnankokouksen olevan. Hän sanoi lähettäneensä tähän kaupunkiin paljon palvelijoitaan, mutta hän ei tee sitä loputtomiin. Hän tahtoo, että tästä joukosta nousevat ne, jotka alkavat opettaa ja jakaa Jumalan Sanaa. Tästä kaupungista nousevat miehet ja naiset, jotka alkavat virrata palvelutehtävissä. Hän on ollut armossaan rikas ja on paljon lähettänyt tähän kaupunkiin Sanaa, mutta hän haluaa, että se Sana kantaa hedelmää ja alkaa toimia tässä kaupungissa. Kun pyhät tulevat valmiiksi palveluksen työhön, he selviytyvät itse. Paavalikin kävi joissakin seurakunnissa. Hän kävi ehkä puolen vuoden tai vuoden välein ja meni vain katsomaan, mitä Jumala on siellä tehnyt, mikä on seurakuntien tila. Monesta seurakunnasta ja niistä pakana- alueista, joita hän voitti Kristukselle, hän asetti vanhimmiksi puoli vuotta uskossa olleita. Siihen aikaan se ei ollut sellainen bonus-virka, niin kuin tänä päivänä joissakin seurakunnissa sanotaan: "Kun sinä hienosti palvelet niin ja niin monta vuotta, voit päästä vanhimmaksi." Jumalan seurakunnassa on toisenlainen arvojärjestys. Siellä ei kysytä, milloin sinun syntymäpäiväsi oli. Kysytään sitä, oletko kasvanut Hengessä. Tunnetko Herran Jeesuksen ja kykenetkö palvelemaan häntä? Paavali asetti vanhimmat siitä joukosta, joka paikkakunnalla oli. Nämä alkoivat palvella viroissa, ja seurakunta alkoi rakentua. Kiertävienkin julistajien tarkoitus apostolisena aikana oli saada seurakunnassa elämä ja opetustehtävä syntymään ja pääsemään alkuun. He vain aika ajoin kävivät katsomassa, mitä Jumala oli tehnyt. He antoivat joitakin lisäohjeita, jos katsoivat sen tarpeelliseksi. Tällä tavalla Jumala haluaa toimia myös tässä ajassa täällä Suomen Siionissa, ja muuallakin. Muistan, kun minulla oli vieraana kenialainen sananjulistaja, palava saarnamies. Hän sanoi, että ei ole oikein, että valkoinen mies vielä pyrkii hallitsemaan Keniassa hengellistä työtä. Siitä on jo sata vuotta aikaa, kun ensimmäiset valkoiset julistajat tulivat Keniaan. Hän sanoi, että valkoinen mies hevosen rattailla on jo vanha. Hänellä on pitkä valkoinen parta, mutta hän yrittää vielä pitää ohjaksia käsissään eikä ole valmis antamaan niitä Pyhälle Hengelle. Minun sydäntäni jotenkin liikutti, kun kuuntelin hänen puhettaan. Hän oli iloinen siitä, että evankeliumi oli lähetetty. Mutta sitten hän sanoi, että Jumala ei halua lähetysjärjestöjen enää hallitsevan työtä, kun seurakunnat on saatu syntymään ja vanhimmat on asetettu. Me emme saa kontrolloida Jumalan työtä. Paavalin tapa oli jättää seurakunnat Jumalan armon haltuun. Hän jätti ihmiset Jumalan käsiin ja luotti, että armo kasvattaa heitä. Pyhä Henki haluaa suvereenisti hallita ja viedä eteenpäin Jumalan työtä. Ottakaamme täälläkin tämä vakavasti. Jos Jumala alkaa nostaa ihmisiä palveluvirkoihin, jos nousee profetoimista ja kielilläpuhumista, jos tulee ilmestyksiä, antakaamme niille tilaisuus tulla esiin. Antakaamme kaikelle sille, mitä Jumala puhuu, tilaisuus tulla jakoon. Muuten seurakunta ei ala rakentua sillä tavalla, mikä on Jumalan järjestys. Kun pidän kokouksen omalla kotipaikkakunnallani, annan täyden vapauden. Annan luvan puhua niin paljon kuin halutaan. Minä iloitsen, jos minun ei tarvitse tehdä muuta kuin pitää loppurukous. Aina nousee joku todistamaan, jollakin on laulu, joku lausuu runon ja kuka mitäkin, mitä vaan Jumala on laskenut sydämelle. Raamattumme sanoo: "Kenellä virsi". Englantilainen käännös sanoo: "Kenellä psalmi". On vivahde-ero siinä, mikä on virsi ja mikä psalmi. Tässä kuitenkin puhutaan siitä, mitä Pyhä Henki on antanut ja laskenut sydämelle. Kun alkuseurakunta kokoontui yhteen, jokaisella oli jotakin annettavaa. He toivat kokoukseen sen, mitä Jumala oli puhunut heille yksinäisyydessä, kodissaan tai missä olivatkin. He toivat omat eväänsä jakeluun, ja sitten toiset jakoivat, ja kaikki rakentuivat. Jokaisella jotakin! Joku vanha sananjulistaja Yhdysvalloissa sanoi: "Meillä ei ole mitään oikeutta tulla hengelliseen kokoukseen siinä mielentilassa ja sen vaatimuksen kanssa, että minä saan sieltä jotakin." Hän sanoi, että jos on oltu uskossa jo jonkin aikaa, täytyy ruveta miettimään, mitä sinne voi tuoda tullessaan. Mikä on minun osuuteni kokouksesta? Minäkin aluksi kiersin monissa kokouksissa, ja aina oli ajatus: "Herra, mitä minä täältä otan mukaani, kun lähden pois?" Eräänä päivänä Jumala pysäytti ja sanoi: "Jari, mitä sinä aiot tehdä tämän kokouksen hyväksi, että se menestyy minun kasvojeni edessä?" Jumala siirsi vastaanottajan paikalta ja sanoi: "Sinun täytyy ruveta jakamaan, mitä minä olen sinulle puhunut!" Aloitin omassa kodissani kokoukset. Niitä jatkui muutama viikko joskus kahdeksan vuotta sitten. Julistaja, joka aloitti kokoukset, lähti pois, ja minä rukoilin Jumalalta, kuka tulee seuraavaksi. Jumala sanoi: "Sinä alat nyt opettaa ja julistaa Jumalan Sanaa!" Se oli shokki. Olin pitänyt aikaisemmin vain noin viiden minuutin mittaisia todistuksia. Viiden minuutin kuluttua minulla ei yleensä ollut enää mitään sanottavaa. Ja Jumala käskee minun saarnata Jumalan Sanaa! Minä kuitenkin aloitin uskossa, koska Jumala kehotti niin tekemään. Muistan, kun pidin ensimmäisen saarnani. Minulla oli jokin kirja, en muista, oliko se parantumisesta vai mistä aiheesta se oli. Toisella kertaa oli toinen kirja Pyhän Hengen täyteydestä. Kahdella tai kolmella kerralla minulla oli jokin kirja, jossa oli jokin määrätty aihe. Kolmannella tai neljännellä kerralla laskeutui Jumalan voima ja voitelu. Sen jälkeen minulla ei ole ollut muita kirjoja kuin Raamattu, ja se on riittänyt. Jumala kykenee tekemään mahdottoman mahdolliseksi! Voi olla, että jollakin on kankea kieli tai jokin muu ongelma, mutta se ei ole Jumalalle ongelma. Voi olla joku, joka ei saa sanaa suustaan, mutta Jumala on valinnut sen, joka ei mitään itsessään ole. Ehkä sinä odotat, että Jumala jostakin kaukaa aina lähettää Jumalan palvelijan tuomaan Sanan sinun elämääsi. Voi kuitenkin olla, että kun oikein rukouksen liekki syttyy sinun kotisi alttarilla, aviopuolisosi profetoi sinulle ne sanat, joita odotat jostakin kauempaa tuleviksi. Voi olla, että naapurissa asuvalla sisarella tai veljellä on Jumalan sana, eikä se tule sen kauempaa. Kun aletaan syttyä ja herkistyä Jumalan Hengelle, nähdään, että Jumalan kirkkaus on paljon lähempänä kuin luultiinkaan. Kun oikein sytyt, voi olla, että Jumala puhuu sanan suoraan sinun sydämellesi, ja kertoo, mistä on kysymys sinun elämäntilanteessasi. On aina kysymys siitä, että me etsimme Herraa ja löydämme hänen mielisuosionsa ja kasvonsa. Sana sanoo, että hänen korvansa ei ole kuuro kuulemaan eikä hänen kätensä ole lyhyt auttamaan. Se ylettyy sinun elämäntilanteeseesi. Jumalan käsi ylettyy myös varustamaan sinut palveluksen työhön. Jumalan käsi on riittänyt varustamaan minut palveluksen työhön. Se tulee riittämään sinunkin kohdallasi, koska Jumala ei katso henkilöön. Hän teki minusta sananjulistajan, tai mitä kaikkea onkaan tehnyt. En tiedä, mitä hän on sinusta tekemässä, mutta ole avoin Jumalan Pyhälle Hengelle. Jonakin päivänä sinunkin elämääsi voi tulla se Jumalan sana, että sinun tulee ryhtyä tekemään sitä ja sitä. Inhimillisesti katsottuna sinä koet, ettet ole kykenevä siihen. Jos sinä kuitenkin toimit uskossa ja tunnet sydämessäsi, että sana tuli Jumalalta, kaikki muu alkaa avautua. Kunhan vain varmistaudut siitä, että sana on tullut Jumalalta, ja kutsu on tullut Jumalalta. Siinä ei ole mitään ongelmaa. Jumalalle on mahdollista muuttaa tilanne, jossa sinä elät ja olet. Jumalan voima ja voitelu on voimallinen toimimaan kaikissa olosuhteissa. Joosefin elämä on siitä hyvä esimerkki. Kun hän oli Egyptin vankilassa, sielläkin Jumalan voima alkoi toimia hänen elämässään. Joosef oli ollut vankilassa vasta vähän aikaa, kun vankilan päällikkö uskoi kaikki vangit Joosefin hoidettaviksi. Älä odota, että vankilat ja kaikki muut esteet sinun elämässäsi ensin muuttuvat, vaan ala virrata Jumalan voitelussa ja voimassa. Joosefkin aikansa hallitsi ja hoiti vankeja, ja sitten portit avattiin. Kaikkivaltiaalta Jumalalta tuli sana, että hänet on havaittu puhtaaksi Jumalan kasvojen edessä. Jumalan Henki todisti, että Joosef oli puhdas ja syytön, vaikka hän oli vankilassa. Tuli päivä, jolloin Joosef meni faraon eteen ja selitti tämän unet. Siitä avautui koko palvelutehtävä. Jumala on voimallinen avaamaan ihmeellisellä tavalla asioita. On kysymys siitä, että me sanomme: "Herra, tässä olen, ota hallintavalta minun elämässäni!" Vielä pohjustukseksi toinen Raamatun kohta Room. 12. luku: "Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut. Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä; ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten. Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni. Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa. Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät. Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin (tarkempi käännös: liittykää nöyriin, tai: yhdistykää nöyriin). Älkää olko itsemielestänne viisaita. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: `Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra'. Vaan `jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle'. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä." Tässä Raamatun luvussa on hyvin paljon asiaa. Haluan pysähtyä jo ensimmäiseen jakeeseen: "Kehoitan teitä, veljet (ja myös sisaret), antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne." Tässä on ydinkysymys: alkaa palvella Jumalaa, antaa ruumis, savimaja, pyhäksi, eläväksi ja otolliseksi uhriksi elävälle Jumalalle. Minä uskon, että moni on tehnyt sen. Jossakin hienossa hengellisessä tilaisuudessa olet sanonut: "Jumala, minä luovutan ruumiini sinun käyttöösi." Mutta kun ensimmäinen testi on tullut, onko se osoittautunut olevan Jumalan käytössä? Onko Jumala saanut viedä ruumiin sinne, minne hän olisi halunnut? Jos todella luovutamme itsemme, Jumala tahtoo uhrilta kahta asiaa: että se on pyhä ja että se on halukas tekemään hänen tahtonsa. Hän tahtoo pyhittää uhrin, pyhittää meidät. Hän tahtoo, että olemme valmiit olemaan hänen käytössään. Luin joskus jonkun Jumalan palvelijan kirjoitusta tästä aiheesta. Hän sanoi huomanneensa, että se uhri, joka on annettu, ei ehkä ole ollut otollinen Jumalalle. Jos se olisi ollut otollinen Jumalalle, seurakunnan keskellä olisi näkynyt suurempi Jumalan kirkkaus. Ihminen ei voi pyhittää itse itseään, vaan hänen täytyy tuoda kaikki Jeesuksen puhdistettavaksi, kaikki asiat valkeuteen. Vastoin meidän tahtoamme Jumala ei kuitenkaan tee mitään. Meillä täytyy olla luja tahto palvella Herraa ja antaa ruumiimme pyhäksi ja otolliseksi uhriksi. Se voi merkitä sitä, että jos sinä rukoilet ja luovutat savimajasi Herran käyttöön, löydät jonakin päivänä itsesi jostakin Siperian pakkasista tai Afrikan helteestä julistamassa evankeliumia. Elämäsi ei enää ole omassa valvonnassasi. Et enää päätä tehdä tätä tai tuota etkä ajattele, että Jumala tehköön loput. Sinä kuuntelet, mitä Jumala puhuu, ja olet valmis menemään. Jumalan palveleminen merkitsee sitä, että meidän on luovuttava jostakin. Aabrahamin täytyi luopua Iisakista. Jumala koetteli häntä ja käski viedä pojan Moorian vuorelle ja uhrata Herralle. Kun hän oli sitonut uhrin ja oli nostamassa veistä, Jumala huusi taivaasta ja sanoi: "Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi" (1 Moos. 22:12). Kun Jumala käski viedä oman pojan vuorelle, se oli vakava uskon testi. Tuo poikahan oli se lupauksen lapsi, jota oli odotettu. Saaran kohtu oli ollut jo kuolettunut, ja poika oli todella rakas. Mutta Jumala osoitti Aabrahamille, että häntä tulee rakastaa enemmän kuin tuota poikaa. Jumala riisuu meitä meidän `Iisakeistamme'. Voi olla, että elämässämme on jokin asia, joka on muodostunut Iisakiksi. Jumalan palveleminen on pysähtynyt, koska Iisakia ei ole vielä tuotu uhrialttarille. Jos koet, että elämässäsi on tällainen Iisak, joka estää sinua vastaamasta myönteisesti Jumalan kutsuun ja luovuttamasta ruumistasi pyhäksi, eläväksi ja otolliseksi uhriksi Jumalalle, tee valinta Jumalan edessä. Älä tee kevyttä valintaa, niin että tänään päätät antaa ruumiisi Jumalan käyttöön, mutta huomenna se ei olekaan enää voimassa. Tämä on syvällisempi asia. Jos ei tänään pysty luovuttamaan ruumistaan Jumalan käyttöön, kannattaa miettiä ja rukoilla ja tehdä harkiten valinta Jumalan kasvojen edessä. Koska Jumala ei mielisty siihen, hän itse asiassa vihastuu, jos me lupaamme jotakin emmekä täytä. Jos joku antaa lupauksen eikä täytä sitä, Raamatussa sanotaan, että hän on kuin pilvi, joka ei anna sadetta, vaikka sitä tarvittaisiin. On kuiva aika, ja sadetta tarvittaisiin kipeästi, mutta huomataan, että pilvi vain kulkee yli, ja kuivuus jatkuu. Sellainen on katteeton lupaus Jumalan edessä. Ihmisen elämä on monta kertaa tällaista. Ei osata tarttua Jumalan sanaan ja puheeseen, niin että tulisi sade. Monen elämässä on kuivuus ja erämaa. Jumala kuitenkin on valmistanut keitaan, mutta se on kyettävä vastaanottamaan Pyhässä Hengessä. Jumalalliset asiat otetaan vastaan Pyhässä Hengessä. Järjellinen jumalanpalvelus loppuu siihen, kun ruumis on luovutettu hänelle. Siitä alkaa hengellinen jumalanpalvelus. Kun savimaja on alistettu Jumalan tahtoon ja luvattu se Jumalan käyttöön, alkaa todellinen jumalanpalvelus. Aletaan virrata ja liikkua Pyhässä Hengessä. Toinen vyöttää meidät ja kuljettaa, minne hän tahtoo. Samoin Pietarikin vyötettiin, ja hän meni sinne, minne Jumala häntä kuljetti. Jumala vyötti Paavalin, ja hän meni sinne, minne Henki häntä kuljetti. Ensimmäisessä sanassa, jonka Jumala antoi Paavalille, oli jo se ajatus, että tämä tulee paljon kärsimään Herran nimen tähden. Hänen piti mennä kuninkaiden ja kaiken esivallan eteen todistukseksi heille. Paavalin kokema pelastus oli jo suuri ja valtava armon osoitus, koska hän vainosi Kristuksen ruumista. Hän oli vuosikausia vetänyt pyhiä oikeuteen ja ollut siellä, missä marttyyrit teloitettiin. Hänen jalkojensa juureen pantiin Stefanuksenkin teloittajien vaatteet. Kuitenkin Jumala ojensi armon kätensä ja näytti sellaisen kirkkauden, että Saulus ei voinut paeta. Hän sokeutui Jumalan kirkkauden edessä. Voi olla, että joku meistä on joskus vainonnut Kristuksen ruumista. Olet vastustanut Jumalan työtä ja hänen tekojaan. Silti Jumalan armo riittää sinunkin kohdallasi. Sinulle voi tapahtua sama kuin Sauluksen elämässä. Hän tekee sinusta palvelijansa ja vyöttää sinut. Minäkin olin Kristuksen ruumiin vainooja tietyssä määrin. Jos joku antoi minulle traktaatin, kun olin alle 15-vuotias koulupoika, minä ajoin polkupyörällä sen yli ja sanoin: "Ei minua kiinnosta, minä olen ateisti enkä halua kuulla tällaisia asioita." Kuitenkin Jumala pysäytti ja osoitti armonsa. Tällainen Jumala meillä on! Kun Jumala varusti palveluksen työhön, Saulus meni todistukseksi kuninkaiden ja kaiken esivallan eteen. Profetia, joka hänelle annettiin, alkoi täyttyä. Siinä oli vaan yksi edellytys: hän halusi vaeltaa Jumalan yhteydessä. On väärää opetusta se, että katsellaan sivusta, kun profetiat täyttyvät. Eivät ne aina ihan sillä tavalla täyty, koska meillä on vapaa valinta. Jonakin päivänä jollekin profetoidaan, että tulee mennä tekemään sitä ja sitä. Jumala on saattanut puhua tämän sanan suoraan sydämelle tai näyttää ilmestyksen. Aina kuitenkin ihmisen osuus on valita, haluaako hän tehdä sen mukaan. Jumalan suunnitelmat eivät täyty aivan itsestään. Täytyy olla savimaja, joka alistuu Jumalan tahtoon ja haluaa mennä ja tehdä Jumalan tahdon. Jos jäämme sivussa odottamaan, että kaikki profetiat täyttyvät, voi olla, että koskaan ei tapahdu mitään. Emme voi pitää halpana pienten alkujen päiviä. Jos Jumala käskee aloittaa läheltä, siitä ei voi hypätä yli. Voimme luonnollisessa maailmassa hypätä yhden tai kaksi porrasta yli riippuen siitä, kuinka urheilullisia tai voimakkaita olemme. Mutta jos Hengen maailmassa yritämme hypätä yhden portaan yli, jonka Jumala on säätänyt, luiskahdamme myös äkkiä alas. Täytyy kulkea ne askeleet, jotka Jumala käskee. Täytyy kulkea se kuuliaisuuden tie täsmällisesti niissä askelissa, jotka Jumala haluaa määrätä. Se on ainoa tie palvelutehtäviin. Kotonamme opetti sananjulistaja, joka oli parantunut MS-taudista. Jumala oli nostanut hänet pyörätuolista. Hän meni raamattukouluun ja sai siellä hyvää opetusta. Hän tunsi kutsua opettajan palvelutehtävään. Koulun jälkeen hän sanoi: "Jumala, tässä minä olen. Haluaisin lähteä nyt opettamaan." Jumala vastasi: "Ei, sinä lähdet vaimosi kanssa vanhusten laitokseen pesemään vessanpyttyjä!" Se oli aikamoinen sana, kun toinen tulee raamattukoulusta intoa täynnä. Jumala käskee pesemään vessanpyttyjä! Hän totteli tuota sanaa ja meni vaimonsa kanssa pesemään pyttyjä. Hän sanoi, että ne pestiin niin kuin Herralle. He ottivat sen Jumalan sanana, eivätkä tehneet mitään vilppiä, niin että olisivat jättäneet uurteita likaisiksi. Kuusi kuukautta kului umpeen tuossa laitoksessa. Sitten Jumala sanoi: "Nyt sinä lähdet opettamaan Jumalan Sanaa. Nyt sinun sydämesi on siihen valmis." Hän lähti vaimonsa kanssa, ja hänelle avautui lyhyessä ajassa paljon seurakuntia. Eräs seurakunta avautui siten, että hän meni kokoukseen istumaan. Pastori rukoili kokouksen lopussa ja sanoi: "Jumala on lähettänyt sinut opettamaan Jumalan Sanaa tähän seurakuntaan." Meillä on yliluonnollinen Jumala. Hän avaa ovia. Monta kertaa me yritämme itse avata niitä, mutta se ei ole Jumalan mieleen. Ovet avautuvat sen kautta, että olemme kuuliaisia niissä pienissä asioissa, jotka Jumala on meille puhunut. Kun alamme täyttää niissä Jumalan tahtoa, ovet avautuvat kuin itsestään. Sana lupaa, että kun hän avaa, kukaan ei voi sulkea. Kun hän sulkee, kukaan ei voi avata. Jos hän on sulkenut jonkin oven, turha sitä on yrittää tempoa auki. Se ei avaudu millään. Taivaallinen lukko on suurempi kuin tämän maailman turvalukot. Sellaiset vielä joku murtovaras aukaisee, mutta kun Jumala panee jonkin asian kiinni elämässämme, se pysyy kiinni niin kauan kuin hän sitä kiinni pitää. Jos vaellamme hänessä ja elämme hänessä, me tyydymme siihen, että tietty ovi on kiinni. Jos hän aukaisee, se on auki, ja silloin astumme hedelmälliseen työhön sisälle. Se on Jumalan suurta armoa ja yliluonnollista liikettä Pyhässä Hengessä. Olen joskus kertonut, miten Jumala aukaisi minulle oven Jamaikan saarelle. Kävin siellä joulukuussa vuonna 1991. Puolta vuotta aikaisemmin olin Floridassa. Pidin eräässä kodissa siellä hengellistä kokousta. Sinne tuli jamaikalainen mies, erään suomalaisen opiskelijan ystävä. Hän oli musta, pitkä veli, joka sanoi: "Kuule, minulla on ongelma. Olen kihloissa, mutta en tiedä, pitäisikö minun mennä naimisiin sitten, kun olen saanut opiskeluni päätökseen vai nyt heti." Minä vastasin hänelle: "Tämä on vakava asia, joka koskee koko tulevaa elämääsi. En minä noin vain laske käsiäni sinun päällesi ja rukoile jotakin. Tule kolmen päivän päästä uudestaan. Minä lupaan rukoilla, ja sanon sinulle sitten, jos Jumala jotakin minulle puhuu." Minä rukoilin, ja oli varmaankin juuri kolmannen päivän aamu, kun Jumala puhui: "Sano veljelle, että antaa hääkellojen soida." Kerroin tämän hänelle, kun hän tuli. Hänen morsiamensa oli Jamaikan saarella, sulhanen oli yksin opiskelemassa Yhdysvalloissa. Samaan aikaan joku meni morsiamen luokse sanomaan: "Antaa hääkellojen soida." Jumala vahvisti asian. Kun tämä oli kahden kauppa, Jumala puhui molemmille. Kun aikaa kului, sulhanen ilmoitti, että minullekin olisi pöytävierasten joukossa paikka. Hän sanoi: "Kun tämä sana on täyttymässä, tulisitko omin silmin todistamaan sen täyttymistä." Vastasin hänelle tulevani mielelläni. Olin sillä kertaa muutenkin lännessä kiertämässä, joten ei ollut suuri vaiva käydä sielläkin. Kävin siellä seurakunnassa. Olin siellä ainoa valkoinen mies tulkin lisäksi, muut olivat mustia. Ensimmäisenä sunnuntaina pastori pyysi tuomaan terveisiä. Tulkki käänsi tuon pyynnön minulle väärin ja sanoi, että on yksi minuutti aikaa tuoda terveisiä. Myöhemmin hän tunnusti, että kyllä pastori puhui muutamasta minuutista. Minä yritin yhteen minuuttiin sulloa kaikki terveiseni. Siitä tuli pikapuhe voitelussa. Ajattelin, että jos on kyseessä näin tiukkapipoinen porukka, jaetaan sitten minuutissa se, mitä Jumala on laskenut sydämelle. Häät pidettiin seuraavana lauantaina, jonka jälkeen sunnuntaina iltapäivällä aioimme lentää pois. Tuona sunnuntaiaamuna Jumala puhui minulle: "Menkää uudelleen seurakuntaan!" Sanoin tulkille: "Mennään katsomaan, mitä Jumala tekee, kun ei ole tälle päivälle mitään erityistä suunniteltuna. Jos jotakin tapahtuu, se on Jumalan tekoa." Pastori tuli ovelle tervehtimään ja meni sitten eteen istumaan noin puoli tuntia ennen kokouksen alkua. Vähän ajan kuluttua hän tuli sanomaan: "Tilanne on sellainen, että minä olen tänä sunnuntaina lähdössä toiseen seurakuntaan saarnaamaan. Voisitteko te jakaa Jumalan Sanaa?" Vastasin hänelle: "Kyllä minä voin jakaa, Jumala onkin laskenut joitakin Raamatun jakeita sydämelle." Hän lähti toiseen seurakuntaan. Tulkki-veli lauloi ja minä saarnasin, ja näin saimme jakaa Jumalan Sanaa. Tuo seurakunta olikin erikoinen. Kokouksessa oli noin kaksisataa ihmistä. Heistä noin kaksikymmentä oli äänessä. Joku todisti parantuneensa. Joku kävi jakamassa pari tiedon sanaa mikrofonin takana. Joku toi lyhyen profetian. Kaikki ehtivät tuoda esille asiansa. Jumala näytti, että hänen seurakuntansa voi toimia niin kuin Raamatussa sanotaan. Vaikka seurakunta olisi suurikin, siellä voi olla jokaisella jotakin annettavaa. Ei välttämättä tarvitse jokaisessa kokouksessa kaikkien olla äänessä, mutta Jumalan tahto on, että heitä olisi enemmän kuin yksi tai kaksi. Minä saarnasin, ja sitten Jumala sanoi: "Kutsu esille ne, joilla on kutsu evankelistan virkaan." Sanoin: "Ei saa tulla alttarille, jos Jumala ei todella ole puhunut. Minä kutsun vain niitä voideltaviksi, jotka Jumala on kutsunut evankelistan virkaan." Tuossa yhdessä seurakunnassa oli 15 - 20 sellaista, jotka Jumala oli kutsunut evankelistoiksi! Kun he tulivat eteen riviin, se jotenkin mursi minun sydämeni. Minä aloin siunata heitä ja annoin heille sen sanan, jonka Jumala käski kullekin sanoa. Jumala avasi oven yliluonnollisesti. Olin sanonut vain kolme sanaa: "Antaa hääkellojen soida." Siinä oli oven avautuminen. Joskus se voi avautua ilman yhtään sanaa. Meillä on yliluonnollinen Jumala. Jumala voi avata oven sinulle muussakin kuin sananjulistajan tehtävässä. Ei ole mitään erottavaa väliseinää, joka jakaisi sananjulistajat eri kastiin muiden kanssa. Jumala tahtoo avata jokaiselle jonkin tehtävän ja työn. On vain kysymys siitä, että sinä luovutat ruumiisi eläväksi, pyhäksi ja otolliseksi uhriksi elävälle Jumalalle ja alistut siihen, että hän alkaa tehdä työtä sinun elämässäsi. Sinä et pidä enää ohjaksia käsissäsi niin kuin valkoinen mies Keniassa. Kuitenkaan ihminen ei voi hallita Jumalaa. Ainoa mahdollisuus nähdä Jumalan kirkkaus, hänen ihmeensä ja läsnäolonsa on se, että me nöyrrymme hänen väkevän kätensä alle ja alamme tehdä sitä, mitä hän käskee tehdä. Meidän osuutemme on sanoa kuin Samuel: "Puhu, Herra, palvelijasi kuulee!" Sitten on avauduttava kuulemaan, mitä Jumala puhuu, ja alettava tehdä sen mukaan, mitä hän puhuu. Näin yksinkertaista on Jumalan palveleminen. Toisaalta se ei ole yksinkertaista. Jos sinä tai minä olemme luovuttaneet ruumiimme pyhäksi, eläväksi, otolliseksi uhriksi Jumalalle, silloin alkaa luopumisen prosessi. Jumala asettaa sormensa yhden asian kohdalle kerrallaan tai joskus monenkin asian kohdalle yhtä aikaa. Meidän tulee joko laittaa kyseinen asia sellaiseen järjestykseen kuin Jumala käskee tai pysähtyä palvelutehtävässä. Ihminen voi yrittää jatkaa sitä vielä omassa voimassaan, mutta se ei onnistu. Siitä puuttuu sen jälkeen Jumalan voima ja voitelu, tai voitelu on rajoittunut. Siinä saattaa olla sama voitelu, joka siinä tietyllä tasolla on ollut, mutta täytyisi päästä eteenpäin. Kävin erään helluntaijulistajan kokouksessa. Jumala käyttää häntä, ja jokaisessa kokouksessa aina kaksi tai kolme ihmistä tekee ratkaisun. Minäkin ajattelin: "Herra, kiitos, tämä on ihana asia." Tietysti se on ihana asia, kun sielut pelastuvat. Mutta Jumala sanoi minulle: "Jo vuosia sitten minä olisin halunnut nostaa tämän veljen korkeammalle tasolle, jossa massoittain sieluja olisi tullut uskoon, mutta hän on pysähtynyt tälle tasolle. Hän on tyytynyt siihen, että kaksi tai kolme sielua tulee hänen kokouksessaan uskoon." Se on ihana asia ja valtava voitelu, jos kaksi tai kolme sielua tulee uskoon, mutta Jumala tahtoo viedä aina eteenpäin. Vielä enemmän hän tahtoisi tuonkin veljen kautta pelastaa sieluja. Bonnken palvelutehtävä on hyvä esimerkki siitä, että Jumalassa ei ole mitään rajoittuneisuutta. Bonnke kävi Suomessa, ja jotkut teistä olivat hänen kokouksissaan. Hän puhui siitä, kuinka Jumala sanoi hänelle, että hänen täytyy kirjoittaa kirja, jossa on pelastussanoma, evankeliumi, parantuminen, Pyhällä Hengellä täyttyminen. Herra käski jakaa se Euroopan kansoille. Jumala sanoi hänelle: "Jo neljälle minä olen puhunut tästä asiasta, mutta he eivät ole vastanneet myönteisesti minun kutsuuni." Bonnke vastasi Herralle: "Älä enää etsi seuraavaa minun jälkeeni, minä aion tehdä sen. Tapahtukoon sinun tahtosi." Hän ryhtyi kirjoittamaan ja sai kirjan valmiiksi. Hän aloitti Isosta- Britanniasta ja mainitsi jossakin kokouksessa kirjoittaneensa kirjan tarkoituksena jakaa sitä ensimmäisenä Britanniaan. Kokouksen jälkeen joku soitti hänelle myöhään yöllä ja sanoi: "Kuule, veli Bonnke, minä tahtoisin tarkemmin tietää siitä kirjasta." Bonnke selosti, mitä kirja sisältää ja tuo mies vastasi: "Minä voisin antaa kolme miljoonaa puntaa sen painattamiseen." Oli siis kyse suuresta summasta, ja yksi ainoa ihminen halusi antaa tuon summan kirjan painattamiseen! Rahakaan ei ole mikään ongelma Jumalaa palveltaessa. Bonnkellekaan ei se ollut ongelma, vaan se, että kuulee Jumalan äänen ja alkaa uskossa tehdä, mitä Jumala käskee. Hän vain ilmoitti, että Jumala on puhunut. Britanniasta aloitetaan, ja kirjaa jaetaan. Tilillä ei ollut puntia edes paperin ostoon. Hän pääsi alkuun, pystyi ostamaan paperia ja painattamaan kirjaa. Käsitykseni mukaan hän on jo siihen valtakuntaan kirjan jakanut ja on jo seuraavissa menossa. Suomenkin vuoro tulee tässä palvelutehtävässä. Herää vain kysymys, olemmeko me Euroopassa huonompia kuulemaan Jumalan ääni. Jumalan rakkaus on niin suuri, että hän käyttää meidän eurooppalaistenkin hyväksi lähetyssaarnaajaa, joka tekee työtä Afrikassa. Niin moni on kieltäytynyt Jumalan kutsusta. Miten sinä vastaat Jumalan kutsuun antaa ruumis eläväksi, pyhäksi, otolliseksi uhriksi elävälle Jumalalle? Tämä on tärkeä kysymys. Jos haluat palvelutehtävään, haluat miellyttää Jumalaa ja tehdä hänen tahtonsa, sinun on suoritettava tämä järjellinen jumalanpalvelus. Sinun on tehtävä päätös Jumalan edessä: "Herra, tämä ruumis on sinun käytössäsi. Minä en enää hallitse sitä, ala sinä, Herra, hallita." Hän antaa sinulle Hengessä voiman täyttää hänen tahtonsa. Kun sinä lupaat, et tiedä, minne olet menossa. Jumala ei ilmoita etukäteen eikä kirjoita seinälle toimintasuunnitelmaa: "Ensi vuonna tuonne, silloin ja silloin sinne ja sinne. Tapaat nämä ihmiset, rukoilet näiden sairaiden puolesta, nämä pelastuvat." Herra ei ilmoita näin asioita vaan kysyy, oletko valmis. Herra voi armossaan ilmoittaa joitakin suuntaviivoja. Minäkin olen saanut sanoja, että tulen menemään itään ja länteen, Kiinaan, Intiaan ja Australiaan. Jumala ei kuitenkaan ole antanut kaikkeen valmiita päivämääriä, milloin ollaan missäkin. Olen sanonut Herralle: "Kyllä minä olen valmis lähtemään, kun sinä lähetät." Monet ihmiset odottavat sellaista toimintasuunnitelmaa, että Jumala kertoo ensin kaikki yksityiskohdat. Sen pitäisi olla tuttua ja turvallista, että voisi alkaa palvella Jumalaa. Elisakaan ei tiennyt sinä päivänä, jona Elia heitti viitan hänen päälleen, mihin kaikkeen Jumala hänet vie, mitä kaikkea profeetan virka hänen elämässään tulee merkitsemään. Elia sanoi vain: "Tiedäthän, mitä minä olen sinulle tehnyt" (1 Kun. 19:20). Sen verran Elisa ymmärsi, että nyt maallinen uraputki on loppu. Härät palasiksi, ikeet alle palamaan ja lihat kiehumaan. Härkien perässä käveleminen on nyt loppu. Hän käsitti, mitä merkitsee se, että Israelin ykkösprofeetta tulee ja heittää viitan hänen harteilleen. Hän tiesi, että sitä ei jokaisen päälle heitetä. Hänelle se on pyhä kutsu lähteä ottamaan vastaan virka, jossa Elia on vuosia palvellut. Jumalan kutsu on yliluonnollinen. Se voi tulla monella tavalla. Saul oli etsimässä aasintammoja ja törmäsi silloin Jumalan kutsuun. Hänelle tuli sana, että hänestä tulee Israelin ensimmäinen kuningas. Hän oli silloin arkisten askareiden keskellä. Siinä tilanteessa Jumala ilmoitti, että hänestä tulee kuningas. Kyllä se panee päätä ravistelemaan. Minustako kuningas? Sinäkin voit tallata aasien tai härkien jäljessä. Sinne tulee Jumalan sana, että sinusta tulee evankelista tai profeetta tai paimen. Sinä alat opettaa Jumalan Sanaa. Sinä tunnet niin kuin Mooses, että kielesi on kankea ja sinä olet kuin mykkä. Jumala vaan sanoo, että sinun tulee alkaa puhua! Jumala antaa kutsun ja tekee mahdottomasta mahdollisen. Tällainen on hänen kutsunsa. Että ihmiset pysyisivät pieninä ja että tuo suunnattoman suuri voima ei näyttäisi tulevan ihmisistä vaan että se on Jumalalta, tuo voima on saviastioissa. Yleensä Jumala valitsee sen, joka ei mitään ole, ettei mikään liha kerskaisi hänen edessään. Me aina ihmettelemme, miksi Jumala johonkin tiettyyn tehtävään valitsee sellaisen, jolla ei ole mitään luonnollisia edellytyksiä tehdä sitä. Mutta hän varmistaa sillä tavalla, että ihminen pysyy nöyränä tehtävässä ja uskollisesti hoitaa sen. Kävin Floridassa haastattelemassa suomalaista miestä, joka asuu Kanadassa. Hän oli syntynyt Pohjanmaalla ja kun hän oli viisitoistavuotias, hänen kotikyläänsä tuli herätys. Melkein koko kylä tuli uskoon. Hän kertoi tarponeensa kokoukseen hankien poikki, vaikka ei ollut teitäkään. Hän tuli siellä uskoon veljensä kanssa. Hän kertoi tarkkailleensa kyläläisten elämää. Eräskin sisar oli käynyt vain neljä luokkaa kansakoulua. Jumala sanoi, että hänen tulee lähteä Aasiaan ja hoitaa siellä orpoja. Hän päätti totella Jumalaa, ja siellä on tänäkin päivänä orpokoti. Monta muuta aivan koulujakäymätöntä ihmistä lähti lähetystyöhön. Heillä ei ollut mitään edellytyksiä oppia kieltä. Mutta heidän elämäänsä laskeutui Jumalan kutsu, tuli selvä ilmoitus Jumalalta, mikä on hänen tahtonsa. Muuta ei tarvitakaan, se riittää. Jumala antaa kutsun ja tehtävän. Kyllä hän sitten lähettää sisarten ja veljien kautta vahvistuksen. Nämä olivat sen verran yksinkertaisia ihmisiä, että he päättivät mennä. En muista tarkasti, mutta toistakymmentä ihmistä lähti siitä pienestä kylästä lähetystyöhön. Jyväskylässä on paljon enemmän pyhiä kuin jossakin pienessä kylässä Pohjanmaalla. Minä kuuntelin noin kymmenen vuotta vanhaa kasettia, jossa kerrottiin kahdesta eri seurakunnasta Yhdysvalloissa. Kaikki lähtivät noista seurakunnista lähetystyöhön. Viimeiseksi työkseen pastori löi lankun oven eteen ja siihen teksti: "Kaikki ovat lähteneet lähetystyöhön. Tässä seurakunnassa ei tarvita enää opetusta." Meillä on tällainen Jumala. Meidän täytyy alkaa nähdä, mitä mahdollisuuksia Jumalalla on. Me tunnemme itsessämme, että olemme rajoittuneita, emme kykene. On kuitenkin kysymys alttiudesta sanoa: "Jumala, tässä minä olen, tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä niin kuin taivaissa! Tapahtukoon sinun suunnitelmasi minun elämässäni, niin kuin sinä, Isä, olet aivoitellut!" Taivaassa suunnitelma on kyllä valmiiksi kirjoitettuna, mutta Isä ilmoittaa meille sen, minkä hän hyväksi näkee. Tämä on näin siksi, että jos me tietäisimme kaiken, sydämemme olisi täynnä tuskaa. Tietäisimme liikaa! Sitten alkaisimme järkeillä, eikä voitelu enää toimisi. Monta kertaa, kun Jumala puhuu, hän sanoo vain: "Mene!" Olin kerran ajamassa kotiin erään veljen luota. Jumala käski mennä heti erään uskovan perheen luo. Kun menin sinne, sisar oli ulkona pienen lapsen ja isomman pojan kanssa. Hän oli juuri nousemassa autoon. Kysyin, minkä takia Jumala lähetti minut sinne. Hän sanoi: "Olin tulossa kotiin, ja minun autoni jäi matkalle 35 kilometrin päähän. Olen lähdössä tällä toisella autolla vanhemman pojan kanssa hakemaan sitä." Sitten hän kertoi, että hänellä on muitakin ongelmia. Minä sanoin: "Aloitetaan nyt tästä. Mene lapsen kanssa takaisin sisälle, minä hoidan tämän vanhemman pojan kanssa tämän auto-ongelman." Kävimme hakemassa auton. Mutta varsinainen ongelma oli se, että hänen miehensä oli langennut taas viinaan. Jumala kuitenkin rakasti häntä ja halusi nostaa hänet. Hän rakasti niin paljon, että käski mennä sinne. En edes kysynyt Jumalalta, miksi on mentävä sinne. Minä vain menin ja kysyin sisarelta, miksi Jumala lähetti sinne. Älä sinäkään kysele, vaan jos Jumala käskee mennä Palokan perämutkaan keskellä yötä, nouse vaan vuoteeltasi ja mene. Perillä asia selviää. Jos joskus menet harhaan ja huomaat, että et olekaan kuullut Jumalan ääntä, älä lannistu, vaan mene seuraavalla kerralla uudelleen. Kuuntele Jumalaa. Jos et näe ensimmäisen sairaan parantuvan, mene seuraavan luo ja jatka Jeesuksen nimessä. Kyllä sairaita alkaa parantua. Jumala on uskollinen, ja hän vastaa sanastaan. Täytyy vain aloittaa ja tehdä, mitä Jumala puhuu. Siitä alkaa voitelu lisääntyä ja kutsu voimistua. Sana kehottaa tekemään kutsumuksen lujaksi, niin ettemme koskaan lankea. Jumalan tahto on, että Jumalan palvelijat eivät koko ajan lankeile ja nouse, vaan pysyvät stabiilissa tilassa, aina valmiina palvelemaan Herraa. Vakiotilassa voi pysyä, kun kuuntelee Herraa ja tekee, mitä hän käskee tehdä. Siinä on tuoreen voiman ja voitelun salaisuus. Aina on mentävä eteenpäin! Smith Wigglesworth oli väkevä Jumalan mies. Hän nosti rammat pystyyn ja herätti kuolleet. Eräänä päivänä hän sanoi: "Minä en oikein ymmärrä nuorempia saarnamiehiä, kun he väsyvät. Minä saarnaan kolmessa kokouksessa päivittäin, ja minulla on aina vain voimaa. Jumalalla ei ole rajoittuneisuutta. Jos me olemme rajoittuneita, Jumala on voimallinen riisumaan sen meiltä pois ja viemään suurempaan voiteluun. On kysymys siitä, että aloitamme tiettynä päivänä ja tiettynä kelloaikana tehdä sitä, mitä Jumala on meille puhunut. Jos et tänään koe mitään erityistä Jumalan kutsua, Sana kuitenkin sanoo: "Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka" (Apt. 1:8). Vaikka et tuntisi mitään erityistä kutsua, olet kuitenkin hänen todistajansa. Käytä leiviskääsi, todista Herrasta. Olen lukenut paljon Watchman Neen elämästä. Hänen opetuksessaan on paljon syvällistä. Elämänsä viimeiset kaksikymmentä vuotta hän kärsi vankilassa sen tähden, että opetti kiinalaisille Jumalan Sanaa. Sanotaan, että hänellä oli opetustoimessaan ja kirjoittamisessaan kiire, koska kommunistivalta alkoi nousta. Kuitenkin hän piti kunnia- asianaan todistaa kahdelle tai kolmelle sielulle joka päivä Kristuksesta. Hänellä oli palvelutehtävässään paljon työtä, mutta hän halusi pysyä tuoreena. Vaikka ei olisi muuta kutsua, käyttäkäämme todistajan leiviskäämme. Jos ei saa aikaan monta sanaa, sanokaamme vaikka niin kuin Robert Curry sanoi kassaneidille: "Halleluja! Jeesus rakastaa sinua!" Kyllä sanat sitten lisääntyvät, kun vain päättää alkaa todistaa Herrasta. Jumala kunnioittaa jo päätöstä. Sen takana on voima. Kannattaa kuitenkin tehdä aralla tunnolla Jumalan edessä päätöksiä ja lupauksia, ettei riko niitä heti. Jos koet luvanneesi Herralle jotakin, etkä ole kyennyt täyttämään, Jeesuksen veri puhdistaa, ja sinä voit aloittaa `puhtaalta pöydältä'. Se on mahdollista tänäänkin. Kiinassa tapahtuu edelleen paljon ihmeitä. Muistan erään kertomuksen, jonka veli Wang on kertonut. Hän kertoi pakkotyöleiristä, jossa oli kristittyjä aika suuri joukko. Heidän ruokavalio-naan oli liemi, johon oli heitetty joitakin kasvinpätkiä. Kerran vuodessa jonakin kiinalaisten juhlapäivänä annettiin vangeille yksi kananmuna. Monet vangeista söivät kananmunan ja jauhoivat kuorenkin ja söivät senkin, kun heillä oli valtava kalkin puute. Kristityt käyttäytyivät eri tavalla. He päättivät, etteivät syö kananmunaa vaan vievät sen vankilan sairaalaan vielä heikommille ihmisille. Kun kahdenkymmenen vuoden kuluttua vankileiri suljettiin ja vangit vapautettiin, vankilan johtaja sanoi: "Totta totisesti Jeesus Kristus on Herra ja kuningasten Kuningas!" Hän myönsi, että kristittyjen Jumala on elävä. Mutta tämä jumalanpalveleminen, jossa Kristuksen rakkaus näkyy, merkitsee luopumista jostakin. On luovuttava siitäkin, mikä on meille tärkeätä. Kyllä monelle kristitylle siellä oli tärkeä se kananmuna. He kärsivät samoista asioista kuin ne toisetkin. Mutta he näkivät niin kuin Jumala näkee, että vielä enemmän kärsii joku toinen. Silloin he päättivät luopua. Me elämme niin runsaan elintason keskellä lama- ajasta huolimatta, että emme vielä tiedä, mitä on luopuminen Kristuksen tähden jostakin. Jumala on kuitenkin viemässä meitä suomalaisiakin näkemään, että meidän täytyy luopua jostakin, jotta maailma kokisi Kristuksen rakkauden. Meidän täytyy luopua omista pyyteistä, suunnitelmista ja monta kertaa omista päätöksistäkin, jos huomaamme, että ne ovat ristiriidassa Jumalan Sanan tai hänen Henkensä puheen kanssa. Jumalan palveleminen on sitä, että me luovumme jostakin kurottautuen sitä kohti, mikä on täydellistä. Paavali sanoo nöyrästi: "Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin..." (Fil. 3:13). Meillä tulee olla tämä mieli: "Herra, minä tahdon vähetä. Kasva sinä!" Johannes Kastajakin sanoi: "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä" (Joh. 3:30). Tämä on kristityn kasvun suuri prosessi. Tie tuloksiin Jumalan valtakunnassa on se, että ihminen itsessään, luontaisissa kyvyissään, järjen päätelmissään, omissa suunnitelmissaan, ylpeydessään, itsekkyydessään alkaa vähetä, jotta Kristus kasvaisi ja saisi enemmän muotoa. Jos me luovutamme ruumiimme eläväksi, pyhäksi, otolliseksi uhriksi elävälle Jumalalle, sekin on vasta tietyn prosessin alkupiste. Se on kuin hedelmä, joka on jo täydellisen näköinen silloin, kun se kukkii. Se on täydellisen näköinen raakileena. Mutta jotakin vielä parempaa on tulossa, siitä tulee kypsä hedelmä. Kristityssäkin Jumalan teko on koko ajan täydellistä, mutta jonakin päivänä alkaa näkyä kypsä hedelmä. Jumalan hyvän työn, jonka hän on aloittanut sinussa ja minussa, hän on voimallinen viemään hyvään päätökseen. Mutta edellytyksenä on, että me sanomme hänelle joka päivä: "Herra, minä tahdon. Tapahtukoon, Isä, sinun tahtosi, ei minun tahtoni." Tahtomaailmakin on alistettava Jumalan tahtoon. Meidän tulee sanoa: "Jumala, muuta minun ajatukseni ja suunnitelmani, jos ne ovat vastoin sinun Sanaasi ja Henkesi ilmoitusta." Isä meidän -rukoustakin on rukoiltava oikein sisäistämällä se ajatus, että Jumalan tahdon tulee tapahtua maan päällä niin kuin taivaissa. Se ei saa olla uskonnollinen liturgia, jota hoetaan, mutta me emme ajattele sitä syvällisesti. Tämä rukous on suomalaisten huulilla. Mutta ajatteletko sinä rukoillessasi, että Isän tahto tapahtuu sinun elämässäsi niin kuin taivaissa on aivoiteltu. Kun seuraavan kerran rukoilet Isä meidän - rukousta, ajattele siihen itsesi, että Herra tulisi pyhitetyksi ja hänen tahtonsa alkaisi tapahtua elämässäsi. Ajattele, mitä sinulle henkilökohtaisesti merkitsee se, että Jumalan tahto tapahtuu. Jos etsit sitä koko sydämestäsi rukouksessa, joskus paastossakin, ja Sanan tutkimisessa, Jumala todella ilmoittaa tahtonsa. Kolkuttavalle avataan, ja etsivä löytää. Jumalan tahto ilmestyy sinulle. Se ei ilmesty, jos me kaiken kiireen keskellä tulemme johonkin kokoukseen ja rukoilemme Isä meidän -rukouksen ja jatkamme sitten taas kiireessä eteenpäin. Voi olla, että Jumalan puhe ei saavuta korviamme. Se ei ehdi perässä, jos vain menemme omissa suunnitelmissamme eteenpäin. Jumalan palveleminen maksaa jotakin. Kuusi vuotta sitten Jumala sanoi minulle ja perheelleni: "Mene Floridaan kuudeksi kuukaudeksi tekemään työtä suomalaisten parissa. Siellä on paljon suomalaisia." Minä lähdin sinne, ja sinne tuli myös eräs toinen veli, jonka kanssa emme olleet koskaan Suomessa tavanneet. Jumala kuitenkin lähetti meidät samana päivänä samalle kentälle evankeliumin työhön. Tuo toinen veli sai kovan vastaanoton. Kun hän tuli, seuraavana aamuna olivat erään seurakunnan pastori ja apulaispastori ovella kirjelmän kanssa, että tuo veli ei ole tervetullut. Hän joutui siitä vähän masennukseen. Minä kuulin hänestä silloin ensimmäisen kerran ja menin rukoilemaan hänen puolestaan. Jumala näytti, että hänen kenttänsä oli vielä piikkilanka-aidan takana, mutta se murretaan. Kun olin rukoillut, Jumala sanoi: "Auta tätä veljeä ja ala rukoilla ja paastota, että avautuu se, mitä varten minä olen hänet tänne lähettänyt." Aloin rukoilla ja paastota. Minulta loppuivat rahat, en muista oliko enää 25 senttiä rahaa pussissa, mutta minä jatkoin. Eräänä aamuna alkoi floridalainen vesi maistua pahalta, kun olin jo muutaman päivän sitä juonut. Sanoin Jumalalle: "Lähetä sen verran rahaa, että saan mennä ostamaan kivennäisvettä kaupasta." Seuraavana tai sitä seuraavana aamuna oli kirje postilaatikossa. Siinä oli dollareita ja teksti: "Minä lähetän sinulle vähän suolarahoja." Tämä todella puhui Jumalan huolenpidosta. Jumala oli päättänyt, että paastoa jatketaan, ja lähetti suolarahoja. Menin ja ostin iloisella mielellä kivennäisvettä ja jatkoin taistelua. Taistelussa tuli voitto. Veljen kenttä avautui. Pääpastori, joka toi hänen ovelleen kirjelmän, ettei hän ole tervetullut, pyysi julkisesti anteeksi. Hän sanoi veljelle: "Olet koska tahansa tervetullut seurakuntaan saarnaamaan Jumalan Sanaa." Perkeleen henkivalta oli siis sittenkin vain nostanut valheita. Tuo toinen henkilö ei tiettävästi ole vielä tehnyt parannusta, mutta hänen palvelutehtävänsä tyrehtyi täydellisesti. Hän ei nöyrtynyt. Hän lupasi tehdä parannuksen, kun hänelle soitettiin. Kun tuli se kokous, jossa pääpastori pyysi anteeksi, tuo toinen istui vaan hiljaa. Jumalan palveleminen maksaa jotakin. Kuvittele itsesi vieraassa valtakunnassa, jossa sinulla on vain yksi tai kaksi kontaktia. Olet juuri saanut asunnon, ja seuraavana aamuna tullaan kirjeen kanssa sanomaan: "Sinä et ole tänne tervetullut!" Kuitenkin tiedät sydämessäsi, että Jumala on sanonut: "Mene sinne tekemään työtä!" Vastustus ei ole merkki siitä, että olet väärässä, vaan siitä, että Jumala on lähettänyt. Ajattele mieluummin toisin päin: Jos aina kuljet myötätuulessa etkä koskaan koe vainoa ja vastustusta vanhurskauden ja Sanan tähden, tutkistele, oletko Jumalan suunnitelmassa ja täyttämässä hänen kutsuaan. Jos tahdomme elää jumalisesti, me joudumme vainottaviksi Sanan tähden. Se on automaatio. Jos sinä luovutat itsesi eläväksi uhriksi Jumalalle, sinä tulet joutumaan vainottavaksi Sanan tähden. Jos et joudu, olet tullut suuremmaksi kuin Herramme oli. Sana kuitenkin sanoo: "Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi; täysin oppineena jokainen on oleva niinkuin hänen opettajansa" (Luuk. 6:40). Sitten Raamattu kertoo, että Jeesus jätti meille esikuvan, että me vaeltaisimme hänen askeleissaan, toteuttaisimme hänen suunnitelmansa ja eläisimme täällä jumalisesti tämän muukalaisuutemme ajan. Tämä muukalaisuuden aika, joka meillä täällä on, on todella lyhyt. Hän jätti meille mallin, kuinka meidän tulee elää. Häntä vainottiin, ja myös meitä vainotaan. Mutta hän sai voittoja. Hän sai riivaajat lähtemään, rammat nousemaan ja kuolleet heräämään. Hän sanoi: "Joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä" (Joh. 14:12). Tämä on valtava haaste meille tänäänkin. Meitä kutsutaan tekemään samoja tekoja kuin hän. Monta kertaa Jeesus sanoi mielellään itseään ihmiseksi. Ihminen Jeesus Kristus! Hän oli kiusattu samalla lailla kuin mekin, mutta ilman syntiä. Hän koki kaikki ne tuskat ja helteen paineet, mutta hän meni öisin rukoilemaan ja ajoi päivällä riivaajat ulos. Kun hän tuli alas kirkastusvuorelta, eräs isä toi epilepsiaa sairastavan lapsensa. Opetuslapsilla ei ollut voimaa vapauttaa lasta. Jeesus ei sanonut menevänsä rukoilemaan ja paastoamaan, vaan hän käski hengen ulos sanalla, ja se lähti! Jeesuksella oli aina valmius kohdata kyseisen päivän tilanteet. Meidänkin täytyy viettää aikaa rukouksessa ja aika ajoin paastossa, että meillä olisi aina valmius tarjota Jumalan läsnäolo niille ihmisille, jotka sitä tarvitsevat. Meillä itsellämmekin tulee olla valmius elää Jumalan läsnäolossa ja tahdossa ja täyttää hänen kutsuaan. Valmius tulee siitä, että me lähestymme häntä. Sana sanoo: "Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä" (Jaak. 4:8). Jos me lähestymme häntä, hän lähestyy meitä. Tämä ei tarkoita vain yksittäistä uskon rukousta, jossa sanotaan: "Isä, minä lähestyn sinua!" Se tarkoittaa, että me aina lähestymme häntä ja tahdomme päivä päivältä tulla lähemmäs häntä. Todellinen rakkaus on sitä, että halajamme aina vain enemmän jumalallisia asioita ja haluamme vielä paremmin täyttää sen kutsun, jonka hän on elämäämme laskenut. Jos meillä on tämä mieli, alamme todella vähentyä. Eräs vertaus kertoo, että ajetaan autiomaassa ja nähdään kaukaa vuori, joka lähestyttäessä suurenee suurenemistaan. Kuitenkin se on koko ajan sama. Samoin Siionin vuorikin, herrojen Herra ja kuningasten Kuningas, on koko ajan sama. Jos olemme kauempana, esimerkiksi ajelehtimassa ulapalla, näemme vain vähän tuota vuorta. Mitä lähemmäksi tulemme, sitä valtavamman Jumalan kirkkauden tulemme näkemään ja kokemaan. Mitä lähemmäksi me tulemme tuota kirkkautta, sitä enemmän ilmestyy Jumalan ihmeitä. Sitä enemmän alkaa sairaita parantua ja sieluja pelastua. Jumala tahtoo viimeisinä päivinä tuoda koko kansan tähän kirkkauteen. Minä uskon, että hän ei tuo ennen tulemustaan vain yhtä Eliaa. Hän tahtoo nostaa koko kansan Eliaan hengessä palvelemaan voimassa ja voitelussa, vapauttamaan kaikki kahlehditut, vangit ja synnin orjat sekä herättämään kuolleet. Tätä on evankeliumi viimeisinä päivinä, että kaikki nämä tunnusteot ja ihmeet tapahtuvat. Jos tahdot olla näiden tunnustekojen ja ihmeiden välikappaleena, anna Jumalan tänään aloittaa tämä prosessi: "Herra, minä haluan luovuttaa ruumiini pyhäksi ja eläväksi ja otolliseksi uhriksi sinulle ja vähentyä, että sinä kasvaisit minussa." Olen näiden vuosien aikana huomannut, että Jumala ei muutu. Minun täytyy muuttua, jos mielin nähdä Jumalan kirkkauden palvelutehtävässäni. Sinullakaan ei ole muuta tietä. Jos tahdot nähdä Jumalan kirkkauden, voiman, ihmeet ja merkit, ja jos tahdot nähdä läheistesi pelastuvan, sinun täytyy muuttua. Jumala ei muutu. Hän on sama iankaikkisesta iankaikkiseen. Hänellä ei ole lempilapsia. Aina, kun jossakin joku nöyrtyy hänen väkevän kätensä alle ja ottaa vastaan hänen voimansa ja voitelunsa, hän vahvistaa oman Sanansa ihmein ja merkein. Tämä lupaus on koko seurakunnalle. Ne, jotka uskovat, parantavat sairaita, puhuvat uusin kielin ja ajavat riivaajat ulos. Kaikki nämä merkit on luvattu kaikille uskoville. Meidän täytyy vain yksinkertaisesti uskoa niin kuin on kirjoitettu. Meillä ei voi olla se suomalainen ajatusmentaliteetti, joka sanoo: "Jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi." Näissä jumalallisissa asioissa se ei pidä paikkaansa. Kuulin kertomuksen papista, joka saarnasi: "Jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi." Sitten hän piti tauon ja sanoi kohta: "Jos sen uskon kohteena on Kristus!" Jos uskosi kohde on Kristus, tulet autuaaksi. Jos et ole vielä sisällä Jumalan valtakunnassa, uskosi kohteena tulee olla ylösnoussut Jeesus Kristus. Sinun tulee kääntää katseesi häneen, Golgatalle, missä veri on vuotanut sinun syntiesi sovitukseksi. Jos olet jo sisällä Jumalan valtakunnassa, mutta koet olevasi pois poikennut, sinunkin täytyy kääntää katseesi veriseen uhriin ja sitten ylösnousemuksen voimaan. Jeesuksen lähettämät ensimmäiset todistajat olivat hänen ylösnousemuksensa todistajia. Kun Herra nousi ylös ja antoi omilleen voiman, he menivät ja saarnasivat kaikkialla ja sanoivat: "Hän on noussut ylös!" Me olemme täällä maan äärissä asti edelleen hänen ylösnousemuksensa todistajia. Olin puhumassa Pihtiputaalla, ja kokous venyi aamuyöhön yhden ja kahden välille. Viimeiseksi tuli esirukousta pyytämään muslimipoika, jonka kyytiin oli liftannut joku uskova. Hän oli pyytänyt poikaa kokoukseen ja tämä lupasi tulla. Hän ei kuitenkaan ollut vielä valmis ottamaan vastaan Kristusta, koska se oli hänelle niin uusi asia. Hän ymmärsi sen verran englantia, että saatoin sanoa hänelle: "Ero kristinuskon ja kaikkien muiden uskontojen välillä on siinä, että meidän uskossamme - ei siis uskonnossa - hauta on tyhjä!" Olemme sen todistajia, että hauta on tyhjä. Tässä kristinusko, aito, oikea kristillisyys, eroaa kaikista muista. Tällaista Kristusta meidän täytyy saarnata, joka on noussut ylös. Ristilläkin täytyy ennen kaikkea nähdä uhri, täytyy nähdä veri ja vesi, jotka ovat vuotaneet maahan sovitukseksi. Jos olet sortunut joihinkin `ristin kulkueisiin' ja muihin sellaisiin, missä kannetaan puuristejä, sinä et vielä tiedä, mikä on todellinen Jeesuksen risti. Hän sanoo: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua" (Luuk. 9:23). Tämä tarkoittaa jotakin muuta kuin puuristiä seuraavaa kulkuetta, jossa ovat jumalattomat ja uskovat sekaisin. Aito risti on se palvelutehtävä, että ruumiisi on joka päivä Herran käytössä ja olet puhdas astia jaloa käyttöä varten. Jumala tahtoo varustaa sinut palvelustyöhön. Älä pidä jumalallisista asioista välillä kesälomaa äläkä sano: "Palataan näihin ensi viikolla tai kuukauden päästä, kun ensin vähän pidän hauskaa!" Jos olet todella antautunut Jumalalle, sinulla ei ole kesälomaa rististä. Jeesus meni välillä yksinäisyyteen rukoilemaan. Kansanjoukot saivat kuitenkin tietää, missä hän oli. Hän tuli takaisin ja Sana sanoo, että hänen kävi heitä sääliksi. Mitä enemmän Jumalan kutsu, voima ja voitelu alkaa vaikuttaa sinun elämässäsi, sitä enemmän alat sääliä niitä, jotka ovat ilman Kristusta. Alat sääliä heitä Jumalan rakkaudella sisälle Jumalan valtakuntaan. Alat sääliä sairaita ja rampoja ja niitä, jotka ovat mielen alueelta sekaisin tai huumausaineiden orjia. Mitä enemmän todellinen risti sinussa vaikuttaa, sitä enemmän sinä säälit ihmisiä. Ehkä vielä tänä päivänä ajattelet: "Voi, kun nuokin ovat tuollaisia!" Eräänä päivänä Jumala pysäyttää ja sanoo: "Muista, mistä itse olet pelastunut." Emme saisi joutua liian korkealle tasolle Kristuksen palveluksessa: aina pitäisi nähdä, että kun ihmiset ovat ilman Jumalaa, he ovat tietämättömyyden tilassa ja täyttävät sielunvihollisen aivoituksia. Olisi nähtävä, että takana ovat aina pimeät henkivallat, kun ihmiset tekevät pahoja tekoja. Henkivaltoja pitäisi vastustaa ja sitoa ja rakastaa ihmisiä sisälle Jumalan huoneeseen. Vaikka näemme Jumalan huoneen sisälläkin ongelmia ja vajavaisuutta, sittenkin Jumala tahtoo, että rakkaus voittaa syntien paljouden. Alkakaamme rakastaa, niin kuin Sana sanoo, teossa ja totuudessa, ei vain huulilla. Avautukaamme jumalallisille asioille. Rukoilen, että Jumalan Henki puhuu lisää. Olen ottanut sieltä täältä joitakin asioita, jotka liittyvät siihen, että voisit palvella Jumalaa ehyellä sydämellä ja selviytyä palvelutehtävässäsi. Rukoilen kuitenkin, että Pyhä Henki jatkaa tätä sinun elämässäsi. En voi kertoa kaikkea, mitä se merkitsee ja mistä kaikesta sinä joudut luopumaan. Enhän tiedä sinun elämääsi, sen tietää yksin Jumala. Mutta ole valmis luopumaan jostakin, että Jumala voi sinua käyttää. Avaudu Hengen lahjoille. Seurakunnan kasvun ja rakentumisen elinehto on, että kaikki lahjat alkavat toimia, niin kuin ne toimivat alkuseurakunnan aikana. Silloin on paljojen vetten pauhina. Jos sisälle tulee joku ulkopuolinen, hän kokee Jumalan rakkauden ja Jumalan Henki näyttää rakkaudessa hänen elämänsä kuin kuvastimesta. Tuo ihminen joko tekee parannuksen tai lähtee kokonaan pois. Kun alkuseurakunnassa oli voima, tapahtui kuten psalmissa sanotaan: "Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa" (Ps. 1:5). Jumalan tahto on viedä Jyväskylässäkin seurakunta siihen tilaan, että syntiset eivät kestä siellä. Ulkopuoliset joko tekevät parannuksen ja kääntyvät Jumalan puoleen tai lähtevät pois. Jos joku Jumalan kansan keskellä tekee syntiä, synti paljastetaan sen tähden, että tuo astia puhdistuisi. On tärkeää, että lahjoja käytetään ja että kaikki pimeys tulee valkeuteen. Meidän täytyy antautua puhdistuksen prosessiin kokosydämisesti, muuten emme näe Jumalan kirkkautta. Synti erottaa elävästä Jumalasta. Ensin se erottaa jumalattomat. Saatana on laittanut heidät täyttämään hänen tahtoaan. Myös monet uskovat tänä aikana synti erottaa elävästä Jumalasta. Ainoa mahdollisuus on se, että panemme pois sen, mikä meitä painaa, ja synnin, joka niin helposti meidät kietoo, ja annamme Karitsan veren puhdistaa. Ainoa tie tulla eläväksi uhriksi ja antaa ruumis Jumalan käyttöön
on
lakata synnistä ja alkaa palaa Jumalan tulta. Synnin täytyy
väistyä, jos
me haluamme palvella Jumalaa ja kirkastaa hänen pyhän nimensä.
| ||||||||||||