KUNINKAAN KÄSKY

YHDENNENTOISTA HETKEN TYÖMIESTEN KUTSUMINEN I

Minä olen aina iloinen jokaisesta ihmisestä, jonka Herra lähettää kokouksiin. Mieleeni tulee kertomus eräästä julistajasta muistaakseni jossakin Pohjois-Karjalassa. Hän oli telttakokouksessa saarnaamassa.  En muista, oliko siellä ketään edustajaa seurakunnasta, mutta teltan peränurkassa nukkui krapulainen mies. Hän ajatteli: "Voi hyvänen aika, tuleekohan tästä tänä iltana mitään!" Hän kuitenkin saarnasi sanan, jonka Jumala oli laskenut hänen sydämelleen sinä iltana. Hän jätti kokouksen Herran käsiin, mutta jäi vieläkin epäilemään.  Kului ehkä vuosi tai kaksi. Eräs hienosti pukeutunut mies tuli tervehtimään häntä ja sanoi: "Minä olen se, joka nukuin krapulassa teltan perällä, mutta minä kuuntelin sen sanan, jonka sinä toit, ja minä pelastuin!" Meidän täytyy oppia se ajatus ja tyyli, jolla Jumala toimii.  Olen saanut asioihin monta vahvistusta. Useimmiten Jumala on ensin puhunut minun sydämelleni, mutta sitten hän on käyttänyt sisaria ja veljiä minun hyväkseni ja vahvistanut sanan. Kerran sain sanan, että minä olen kivääriampuja. Jäin miettimään, mitä se tarkoittaa. Jos ymmärrät jotakin aseista, käsität, että kivääriampuja ampuu aina luodin kerrallaan tarkasti siihen maaliin, johon on tarkoitus osua.  Toisen kerran tuli hyvin voimakas vahvistus. Minä taistelin kutsuni kanssa. Eräs veli näki ilmestyksessä minut korkealla vuoren rinteellä keräämässä parhaita kahvilaatuja. Jäin taas miettimään, mitä Jumala on minulle puhumassa ja mitä hän on aikaisemmin puhunut minun omalle hengelleni kutsusta ja työstä. Kun sain Jumalalta kehotuksen ruveta tekemään Jumalan valtakunnan työtä, koin, että sain siihen myös lahjoja.

Ajattelin kuitenkin sitä, että hengellinen tilanne Suomen Siionissa on sellainen, että ihmiset ovat linnoittautuneet lahkoihin ja lohkoihin ja alkaneet riidellä toistensa kanssa Jumalan kansan keskellä. Minun olisi ehkä viisainta lähteä toreille ja kaduille ja jättää Jumalan kansa riitelemään keskenään. Kerta toisensa jälkeen sydämessäni alkoi kuitenkin soida sana: "Aiotko hylätä kansani?" Jumala alkoi puhua sydämelleni, mitä etua siitä on, jos minä kuitenkin kiertäisin Jumalan kansan keskellä. Hän sanoi, että jos saavutan yhdenkin sellaisen, jota hän tahtoo viimeisinä päivinä käyttää, ja voin auttaa tätä ihmistä löytämään kutsunsa ja täyttämään sen, minä noiden ihmisten kautta saavutan monin verroin enemmän sieluja kuin sillä, että lähden yksin toreille ja aitovierille.

En halua tehdä tällä toisten kutsua tyhjäksi. Jos Jumala on kehottanut sinua menemään toreille ja aitovierille, tee se ilman muuta. Mutta minua Jumala kehotti kutsumaan työmiehiä viinitarhaansa. Erikoisesti se Raamatun kohta on ollut minun sydämelläni viime aikoina, että Jumala tahtoo kutsua elonkorjuuseen työmiehiä. Hän haluaa, että jokainen hänen lapsensa olisi työmies Jumalan viinitarhassa ja että jokainen myös onnistuisi kantamaan hedelmää.  Jeesus kehotti Matt. 9:38:ssa: "Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa." Tämä sana avautui minulle hyvin voimallisesti uudelleen, kun tapasin kerran tässä maassa Jumalan voiteleman palvelijan. Sain hänen kauttaan selvän vahvistuksen jatkaa tässä työssä. Hän sanoi hyvin tuskaisena: "Voi, jospa Herra saisi lähettää työmiehiä sadonkorjuuseen!" Mietin monta päivää ja yötä:

"Mitä tuo tuskan huuto oikein tarkoitti tuon Herran palvelijan huulilla?" Silloin minulle avautui se, että monta on lähtenyt omassa voimassaan ja viisaudessaan, ehkä kunnianhimosta tai jostakin muusta syystä Jumalan valtakunnan työtä tekemään tai ainakin yrittämään sitä.  Ymmärsin silloin tuon tuskaisen huudon: "Voi, jos Herra saisi lähettää." Jumala tahtoo kutsua työmiehiä sadonkorjuuseen. Minä iloitsen siitä sanasta, jonka Herra on puhunut, että pitää poimia niitä ihmisiä, joita hän haluaa viimeisinä päivinä käyttää. Nämä ihmiset ovat `parhaita kahvilaatuja’ sen tähden, että he menevät ja kantavat hedelmää.  Jumala avasi sen, mitä hän palvelijansa kautta puhui. Jos koet, että Jumala on puhunut jotakin sydämellesi, hän myös avaa sille selityksen.  Jos sinä saat jonkin yliluonnollisen sanan tai kehotuksen ja aikaa kuluu etkä ymmärrä sitä, älä takerru siihen. Jos se sana on Herralta, hän antaa selityksen ja avaa sen. Ei saa käydä niin, että juoksemme profetioiden perässä tai elämme niiden varassa. Herra sanoo Sanassaan, että vanhurskas on elävä jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumala suusta.  Sana on sittenkin se, mistä tulee elämä. Jokaisen profetian tai kehotuksen kohdalla on lähdettävä siitä ajatuksesta, että Jumala puhuu ensin sinun sydämellesi ja vahvistaa sen sitten jonkun sisaren tai veljen kautta. Jos Jumala ensin jonkun sisaren tai veljen kautta puhuu sinulle, hän myös sen jälkeen puhuu sinun omalle sydämellesi.  Sydämeesi laskeutuu rauha: "Tämä on Jumalan tahto, tätä minun tulee tehdä, tämä on minun kutsumukseni."

Näinä viimeisinä päivinä monet kiertävät kokouksesta toiseen etsien profetiaa elämänsä tilanteeseen, mutta unohtavat, että heidän tulisi elää jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta. Pyhä Henki on opettaja, joka opettaa meitä joka päivä. Pyhä Henki ottaa Kristuksen omasta ja jakaa meille. Hän on niin ihmeellinen, että muistuttaa myöskin meitä aika ajoin siitä sanasta, jonka olemme lukeneet tai kuulleet. Sinä voit kuulla jonkin Raamatun jakeen, joka ei ehkä vielä elä sinun sydämessäsi, mutta jonakin päivänä Pyhä Henki tarttuu siihen ja alkaa muistuttaa sinua siitä. Silloin Jumalan Henki alkaa uudelleen tehdä työtä sen jakeen kautta sinun kutsusi ja elämäsi eteenpäin viemiseksi, että Jumalan siunaus lankeaisi sinun ja sinun perhekuntasi ylle.

Jumala tahtoo kutsua työmiehiä viimeisinä päivinä. Kun ymmärsin tuon Jumalan palvelijan tuskaisen huudon, olen alkanut itsekin huokailla Herran puoleen, että Herra saisi lähettää työmiehiä elonkorjuuseen.  Meidän tulisi olla oikein rehellisiä Jumalan edessä, kun kehotetaan rukoilemaan elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseen.

Tulisi muistaa laittaa myös oma nimemme tuon rukouksen kohdalle:

"Herra, että sinä saisit lähettää myös minut." Monta kertaa rukoilemme: "Herra, lähetä jostakin joitakin tekemään Jumalan valtakunnan työtä." On ihanaa, että rukoilemme Herraa poimimaan kaikkialta niitä `parhaita kahvilaatuja’, jotka ottavat vastaan voiman ja voitelun. Omakin nimi tulisi kuitenkin lisätä listalle: "Herra, ota tämä savimaja käyttöösi, sillä sinä olet kalliisti lunastanut sen. Sinä olet maksanut kalliin hinnan Golgatan ristillä minunkin ruumiistani ja iankaikkisesta sielusta ja iankaikkisesta hengestä." Kun Jeesus huusi Golgatalla: "Se on täytetty" (Joh. 19:30), lunastus astui täydellisesti voimaan. Esirippu repesi kahtia ylhäältä alas ja sinulle ja minulle tuli suora yhteys Kaikkeinpyhimpään. Tästä johtuu se, että Pyhä Henki voi olla sinun ja minun kotiopettaja joka päivä. Tuon Jeesuksen huudon myötä ja koko lunastustyön perusteella aukesi yhteys Kaikkeinpyhimpään, mutta meille tuli myös vastuu.  Jeesus sanoi: "Minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti" (Joh. 14:16).  Sitten hän antoi lähetyskäskynsä: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu" (Mark. 16:15-16). Tämän jälkeen Jeesus puhui merkeistä, jotka seuraavat niitä, jotka uskovat. Sitten sanotaan yksinkertaisesti:

"He lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta" (Mark.  16:20).

Jeesus antoi kaikille työmiehille tämän kutsun ja kehotuksen: "Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka" (Apt. 1:8). Jos sinä olet tullut Pyhästä Hengestä osalliseksi ja Jumala on täyttänyt sinut voimallaan, olet myös tullut osalliseksi Jumalan kutsusta todistaa Herrasta kaikkialla maailmassa. Sinä olet saanut kosketuksen voimaan ja voiteluun, jos olet täyttynyt Pyhällä Hengellä. Herra kehottaa menemään kaikkeen maailmaan. Jumala sitten tarkemmin määrittelee, mikä sinun maailmasi on. Onko se naapurin ovi lähelläsi vai onko se Afrikassa Saharan helteessä jokin kylä tai kaupunki. Se voi olla jokin kylä Siperian pakkasen keskellä. Muista kuitenkin lisätä listan loppuun:

"Herra, että minäkin voisin olla tuosta kehotuksesta osallisena, että sinä voisit minutkin lähettää sadonkorjuuseen." Jumala kuulee vilpittömän rukouksen ja antaa vastauksen.

Matt. 20:1-16 sanotaan: "Sillä taivasten valtakunta on perheenisännän kaltainen, joka varhain aamulla lähti ulos palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Ja kun hän oli sopinut työmiesten kanssa denarista päivältä, lähetti hän heidät viinitarhaansa.

Ja hän lähti ulos kolmannen hetken vaiheilla ja näki toisia seisomassa torilla joutilaina; ja hän sanoi heille: `Menkää tekin minun viinitarhaani, ja mikä kohtuus on, sen minä annan teille’. Niin he menivät. Taas hän lähti ulos kuudennen ja yhdeksännen hetken vaiheilla ja teki samoin.  Ja kun hän lähti ulos yhdennentoista hetken vaiheilla, tapasi hän vielä toisia siellä seisomassa; ja hän sanoi heille: `Miksi seisotte täällä kaiken päivää joutilaina?’ He sanoivat hänelle: `Kun ei kukaan ole meitä palkannut’. Hän sanoi heille: `Menkää tekin minun viinitarhaani’.  Mutta kun ilta tuli, sanoi viinitarhan herra tilansa hoitajalle: `Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti’. Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken vaiheilla, saivat he kukin denarin. Ja kun ensimmäiset tulivat, luulivat he saavansa enemmän; mutta hekin saivat kukin denarin. Kun he sen saivat, napisivat he perheen isäntää vastaan ja sanoivat: Nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain yhden hetken, ja sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen’.

Niin hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: `Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä; etkö sopinut minun kanssani denarista? Ota omasi ja mene.  Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin.  Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko silmäsi nurja sentähden, että minä olen hyvä?’ Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi."

Erikoisesti minua on tässä puhutellut jae, jossa sanotaan, että hän meni yhdennellätoista hetkellä katsomaan ja näki joutilaita. Hän pyysi heitä menemään viinitarhaan työhön ja antoi heillekin denarin. Jumalan Henki on voimakkaasti puhunut viime aikoina: "Lähde kutsumaan yhdennentoista hetken työmiehiä minun viinitarhaani." Ehkä pian tulee yö, jolloin kukaan ei voi enää työtä tehdä. Menkäämme nyt, kun on päivä.  Herra lupaa maksaa palkan, sen saman denarin kuin niillekin, jotka ovat kantaneet koko päivän helteen ja kuorman.

Jos sinä tai minä saamme Jumalan kutsun, joka alkaa polttaa meidän sydämessämme, Jumala tahtoo lähettää ja on luvannut saman palkan kuin toisillekin. Jos olet tullut jo vähän iällisemmäksi ja koet, että elämä on jo luisumassa käsistäsi, sinulle on tämä sana: yhdennellätoista hetkelläkin sinä voit lähteä. Vaikka elämäsi viimeinen tunti olisi menossa, sittenkin voit lähteä ja ammentaa ja elää Jumalan siunauksesta. Voit voittaa satoa Jumalan valtakuntaan, ja sinulle on luvattu sama palkka.

Myös koko Jumalan kansa elää yhdettätoista hetkeä. Kohta soi jo viimeinen pasuuna, ja silloin kukaan ei enää tee työtä. Joka tapauksessa elämän päivät kuluvat. Jos emme ole uskollisia Herran kutsulle ja kehotukselle, eräänä päivänä huomaamme, että elämä valui kuin hiekka tiimalasissa, emmekä kokeneet mitään siunausta, voimaa tai voitelua.  Jumala tahtoo kutsua, voidella ja lähettää.

Voin sanoa omasta kokemuksestani rehellisesti, että Jumala ei lähetä ilman aseita eikä ilman työvälineitä. Hän ei jätä palkkaa maksamatta eikä osallistumatta kustannuksiin, joita Jumalan valtakunnan työ aiheuttaa. Hän on luvannut huolehtia kaikesta. On kysymys siitä, että Jumala löytää jostakin miehen tai naisen seisomaan muurinaukossa, taistelemaan voittoja, murtamaan pimeyden valtoja, vapauttamaan sorrettuja, parantamaan sairaita, julistamaan syntisille syntejä anteeksi. On kysymys siitä, saako Jumalan Henki minun ja sinun elämässä niin paljon sijaa, että kutsu voi täyttyä ja että se ylipäänsä voi lähteä liikkeelle.

Jumala ei lähetä ketään ilman lahjoja, ei ilman voimaa, ei ilman voitelua. Olen verrannut joskus sellaista Jumalan seurakuntaa, jonka keskellä ei ole Jumalan lahjoja eikä Hengen hedelmää, talon rakentajiin, joilla ei ole työkaluja. Ehkä heillä on rakennushirsiä tai puita. Heillä on lankut, laudat ja kaikki tarpeet, mutta työkalut puuttuvat. Työ käy ylivoimaiseksi ja työlääksi, ja se jää tekemättä.  Jumala kuitenkin lupaa, että saamme anoa hengellisiä lahjoja seurakunnan rakennukseksi runsaasti, että Jumalan Henki pääsisi voimakkaasti puhumaan. Apostolisessa alkuseurakunnassakin rukoiltiin ja paastottiin. Sitten tuli Herran sana: "Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut" (Apt. 13:2).  Kuinka usein tämän ajan seurakunnissa rukoillaan ja paastotaan ja saadaan vastaukseksi sana: "Erottakaa nämä ihmiset siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut"?

Tänä päivänä tahtoo olla niin päin, että kirkkokunnat pitämällä pitävät ihmisestä niin kiinni, että hän ei voi täyttää kutsumustaan. Olen tavannut tässä maassa monta nuorta ja vähän vanhempaakin, jotka sanovat minulle: "Minulla on lähetyskutsu. Jumala kutsuu minua lähtemään jonnekin, Afrikkaan tai Etelä-Amerikkaan tai tänne uuspakanuuden uudelleen valtaamaan Eurooppaan. Mutta minun seurakuntani vanhimmat eivät tahdo lähettää minua, koska he haluavat lähettää mieluummin sosiaalityöntekijöitä ja kehitysaputyöntekijöitä.  Tai sitten he eivät tahdo olla lähettämässä ketään, jotta voisivat käyttää nekin rahat suurten temppelien rakentamiseen." Nämä ihmiset tuskailevat kutsunsa kanssa, mutta minä olen antanut heille selkeän Herran sanan: "Menkää uskossa, Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä." Sillä hän sanoo Sanassaan: "Kuka tekee koskaan sotapalvelusta omalla kustannuksellaan?" (1 Kor. 9:7) Sinun tulee vain vakuuttua siitä, että Jumala kutsuu sinua työhönsä ja voitelee sinut niin, että olet varma lähdön hetkestä. Jumala ottaa silloin vastuun siitä, että sinä selviydyt ja että sinun ei tarvitse tehdä työtä omalla kustannuksellasi.

Olen lukenut joistakin sellaisista Herran palvelijoista, joiden on tarvinnut lähteä lähes uskossa. Ehkä heille on joku vanha ihminen jossakin seurakunnassa luvannut sata tai kaksisataa markkaa. Kuitenkin he ovat lähteneet, ja Jumala on siunannut työn.  Minun on ollut järkyttävää lukea tilastoja. Ne kertovat, että sillä rahalla, millä yksi länsimainen lähetti tekee työtä esimerkiksi Ugandassa tai Keniassa, voitaisiin lähettää kolmekymmentä paikallista veljeä tai sisarta tekemään Jumalan valtakunnan työtä siellä.  Katselin Yhdysvalloissa erään sananjulistajan laatimaa tilastoa.  Yhdysvalloissa on paljon Jumalan Sanaa ja paljon Jumalan valtakunnan työntekijöitä. Heitä on yksi jokaista 400 henkeä kohti. Mutta siinä osassa maailmaa, missä evankeliumia saarnataan vähän, tai ei juuri lainkaan, on yksi Jumalan valtakunnan työntekijä ehkä 400 000 tai 800 000 henkeä kohti.

Me elämme vääristymisen aikakautta. Lähetysnäky on himmentynyt.  Enää ei ole uskon henkeä murtautua läpi uusilla kentillä, eikä ole uskoa jättää jo voitettuja kenttiä paikallisten veljien haltuun. Näemme Raamatusta, että apostolit eivät koskaan jääneet pitkäksi aikaa paimentamaan paikallisseurakuntaa. He saivat sieluja voitetuiksi jollakin uudella paikkakunnalla. He siunasivat heidät, jättivät Herran huomaan ja tulivat ehkä puolen vuoden kuluttua uudelleen katsomaan, kuinka he ovat selviytyneet. He huomasivat, että Jumala on koetellut näitä veljiä ja sisaria, ja asettivat veljistä vanhimmat seurakuntaan.  Sitten he siunasivat vanhimmat työhön ja lähtivät jatkamaan matkaansa. He luottivat siihen, että sama Jumala, joka on antanut heille evankeliumin saarnan ihmein ja merkein, on voimallinen pitämään noista ihmisistä huolta. He lähtivät valloittamaan uutta kenttää.  En väitä huonoksi asiaksi sitä, että valkoinen mies tuli Keniaan. Se on ollut kiitoksen aihe Jumalalle. Mutta pitäisi mennä eteenpäin ja valloittaa uudet alueet ja uudet kentät, tehdä niin kuin Israelin kansa.  Kun jonkin sukukunnan alue saatiin valloitetuksi, toisetkin sukukunnat tulivat apuun, ja lähdettiin valloittamaan seuraavan sukukunnan aluetta. Tämä tarkoittaa sitä, että emme saisi jäädä lepäämään laakereillamme, jos jollakin alueella saamme menestystä Jumalan työssä. Jumala siunaa ja tuo sieluja sisälle Jumalan valtakuntaan tai muuten vie työtään eteenpäin. Kun koemme saavuttaneemme tavoitteemme, murtaudumme uusille alueille Hengen maailmassa.  Haluaisin käsittää lähetystyön laajasti. Sitä on myös se, että sinä saat uskon hengen, astut jumalattoman naapurisi ovesta sisään ja sanot:

"Jeesus rakastaa sinua!" Sinä uskallat kertoa hänelle evankeliumin ytimen ja uskallat myös sanoa, että evankeliumissa on voima. Jos tuo ystävä on sairas, voit laskea uskossa kätesi hänen päälleen. Jumala on luvannut tehdä oman osuutensa ja parantaa hänet. Jumala sanoo Markuksen evankeliumin lopussa: "Jotka uskovat... he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi" (Mark. 16:17,18). Hän huolehtii omasta osuudestaan, jos me huolehdimme siitä, että ruokimme henkistä ihmistämme niin paljon Jumalan Sanalla, että on uskoa mennä ja laskea kädet sairasten päälle. Sana sanoi, että ne menevät, jotka uskovat. Ei sanota, että ne menisivät, jotka uskovat ja epäilevät.  Jotenkin Jumalan kansan keskuuteen on juurtunut sellainen ajatus, että Jumala haluaisi erikoisesti parantaa uskovia omissa suljetuissa kokouksissaan. Mutta kun katsomme Jumalan Sanaa, tulee siihen johtopäätökseen, että suurimmat ihmeet tapahtuivat siellä, missä evankeliumin verkkoa viritettiin. Apostolien teoissa kerrotaan esimerkiksi Filippuksesta, joka meni alas Samarian kaupunkiin saarnaamaan Jumalan Sanaa. Herra teki väkeviä ihmeitä. Tuo kaupunki oli oikea noituuden ja pahojen henkien pesä. Filippus meni ja ajoi riivaajat ulos. Ihmiset parantuivat ja vapautuivat. Paavalin toimiessa Efesossa noidat toivat kaikki kirjansa kokoon ja sytyttivät palamaan.  He tahtoivat osoittaa uskovansa evankeliumin, luottavansa sen voimaan ja haluavansa tulla ulos entisestä.

Jumala tahtoo tehdä ihmeitä myös jumalattomien keskuudessa ja todistaa olemassaolonsa. Sana ilmoittaa, että evankeliumia tulee saarnata ihmeiden kera. Sen evankeliumin mukana, jota viemme eteenpäin, seuraa todistus, taivaallinen vahvistus, että se on Herran evankeliumi. Jos lisäämme siihen jotakin omaamme, kirkkokuntien tai tämän maailman asioita, se menettää alkuperäisen voimansa.  Olen joutunut joskus pienempään tai suurempaan käsirysyyn, kun olen sanonut, että Jumala Sana ei kehota meitä missään kohdassa evankelioimaan jumalattomia sillä tavalla, että myymme heille jotakin tai pyydämme hengellisistä lehdistä rahaa vastineeksi. Itse asiassa Uusi testamentti selkeästi kieltää sen. Se sanoo: "Me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan Sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme" (2 Kor. 2:17). Emme saa yrittää kytkeä rahaa evankeliumin rinnalle. Tulee uskoa se yksinkertainen sana, että Herra, joka kutsui, huolehtii kustannuksista. Hän järjestää sotapalveluksessa olevalle elannon. Siihen ei saisi kytkeä kerjäämistä eikä kaupustelua.  Ne eivät kuulu Jumalan huoneeseen.

Sanasta näemme, että jos rahaa kerättiin, sen tarkoitus oli aina ainoastaan auttaa köyhiä ihmisiä. Ei myöskään sanota, että rahaa olisi missään tapauksessa kerätty jumalattomilta ihmisiltä. Silloin olisi syyllistytty perimään evankeliumista maksu. Sana sanoo: "Tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta" (Jes. 55:1). Tästä periaatteesta tulee pitää kiinni: evankeliumi on ilmainen. Jos se vaatii joitakin kustannuksia, Herra huolehtii niistä uskovien kautta. Emme saisi sekoittaa maailman rahoja ja Jumalalle kuuluvia rahoja keskenään, että Jumalan siunaus voisi levätä työn yllä.

Jos Jumala kehottaa sinua tekemään jotakin, tee puhtaista vaikuttimista Jumalan työtä ja varmistu kutsusta ja tehtävästä Herran edessä rukouksessa ja paastossa. Hän puhuu sinulle, mitä sinun tulee tehdä. Varo, ettet ota vierasta iestä kantaaksesi evankeliumin rinnalla.  Huolehdi siitä, ettei sinun tarvitse evankeliumin rinnalla mainostaa jotakin kirkkokuntaa, järjestöä tai järjestelmää. Ymmärrä, että kutsuja on Herra ja lähettäjä on Herra. Kaikki kunnia ja kiitos kuuluu yksin hänelle. Kukaan ei saa varastaa välistä Jumalan kunniaa ja pyhyyttä. On aivan eri asia sanoa, että minä olen Jeesuksen Kristuksen todistaja ja hänen lähettämänsä kuin että se ja se kirkkokunta lähetti minut, ja minä voitan sieluja sille kirkkokunnalle. Tulisi pystyä sanomaan: "Minä voitan sieluja Herralle, ja Jumala pitää niistä huolen." Tänä päivänä pelätään sitä ajatusta, että uudestisyntyvät hengelliset lapset syntyvät kadulle. Mutta ei apostolisenakaan aikana synnytty kadulle. Jos jollakin paikkakunnalla evankeliumin sana menestyi, ja se todella oli aito, oikea evankeliumi eikä vieras evankeliumi, se vaikutti sen, että voitetut sielut alkoivat kokoontua yhdessä. Jumala lähetti sitten apostolit asettamaan vanhimmat. Joskus sen suoritti jonkun apostolin palvelija, kuten esimerkiksi Timoteus.  Siitäkään kertoessaan Sana ei puhu mitään siitä, että vanhimmat valittaisiin Jumalan kansan keskelle demokratian periaatteiden mukaan.  Eräs nykyajan ongelma on se, että yhdistyslaki on sotkettu Jumalan Sanaan. On käynyt niin, että ihmiset valitsevat itse korvasyyhynsä mukaan vanhimmat itselleen. Tämä on yksi syy siihen, että vanhimmat ovat kykenemättömiä lähettämään niitä, joita Jumala kutsuu. He ovat haluttomia käymään rukoukseen ja paastoon sekä etsimään seurakuntansa keskeltä niitä, jotka Jumala tahtoo lähettää. Tämä on syynä siihenkin, että lähetetään kehitysaputyöntekijöitä ja sosiaalityöntekijöitä enemmän kuin Jumalan kutsumia sisaria ja veljiä.  Sielunvihollisen vaikuttamana tehdään kaikkea muuta kuin Herran työtä, niin että sielut jäävät voittamatta.

Voimme lukea tilastoista, paljonko Suomesta lähetetään lähetystyöntekijöitä. Jos alamme analysoida, kuinka moni on edes jossakin mielessä tekemisissä elävän evankelioimisen, sielujen voittamisen, sairaiden parantamisen, kuolleiden herättämisen ja riivaajien ulosajamisen kanssa, jää hyvin pieni prosentti jäljelle.  Kaikki tämä puhuu meille siitä, että jos Jumala sinulle tai minulle yksilönä puhuu jotakin, meidän tulee irrottautua kaikista vieraista ikeistä. Jäljelle pitäisi jäädä vain Herra, joka kutsuu ja lähettää. Jos sinun tai minun elämässä on joitakin vieraita ikeitä, jotka tekevät meidät hitaiksi tekemään Jumalan valtakunnan työtä ja tekoja, minun rukoukseni on, että Jumala vuodattaisi tultansa niin, että ikeet murtuvat voitelun pakosta. Tulemme vapaiksi menemään Herran nimessä kaikkeen maailmaan. Silloin ei ole pelkoa sydämessämme, vaan Jumala valtaa täydellisellä rakkaudella. Sana sanoo, että täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa.

Filippuksella ei ollut pelkoa, kun hän meni Samarian kaupunkiin. Hänellä ei ollut epäilystä. Hänellä oli yksinkertaisesti sydämellään Herran kehotus mennä Samariaan. Hän ei mennyt sinne sanomaan: "Jerusalemin seurakunnan edustajana minä kutsun teitä Jerusalemin seurakunnan ja kirkkokuntamme jäseniksi." Hän kutsui heitä taivasten valtakunnan kansalaisiksi. Siinä on eroa. Jos evankeliumiin liitetään sivukytkentöjä, Jumalan Sana ei ole enää puhdas siemen, vaan sen rinnalle on tullut rikkaruohoja. Ajan mittaan ne tukahduttavat Sanan. Herra varoittaa Sanassaan, että hänelle ei ole mieleen, jos tulee keskensyntyneitä lapsia. Niitä syntyy monta kertaa siksi, että aidon evankeliumin ohessa on vieraita ikeitä.

Nykyään tässä maassa koulutetaan ihmisistä niin nöyriä ja kilttejä kirkkokunnan palvelijoita, että he eivät kykene täyttämään kutsuaan.  Varsinkin nuorille, jotka haluaisivat lähteä lähetystyöhön, käy niin, että heidän seurakuntansa vanhimmat tai kirkkokuntansa johtajat eivät tahdo lähettää heitä. Tarvitaan uskon henkeä lähteä sittenkin. Jumala pitää huolta.

Tässä näkyy sielunvihollisen vaikutus. Koska on valittu vanhimmat korvasyyhyyn, heiltä ei voi vaatia mitään. Jumalan kutsu kyllä polttaa sydämessämme, mutta saatamme huomata, että vanhimmat on valittu demokratian periaatteiden mukaan, eikä Jumala ole tunnustautunut mukaan. Silloin meillä ei ole Jumalan Sanan mukaan mitään velvoitteita tuollaisia vanhimpia kohtaan.

Haluan oikoa joitakin vääriä käsityksiä. Monta kertaa minua vastaan purnataan sanomalla: "Täytyy olla hengellinen koti!" Tämä on voimakas väittämä, mutta en ole löytänyt sitä Raamatusta. Jospa hieman analysoisin sitä, mitä tarkoittaa hengellinen koti, sikäli kuin sellaista on olemassa. Päädyn aina siihen lopputulokseen, että se on Jeesus Kristus. Jeesuksen nimen tähden pyhien tulee kokoontua yhteen, koska ovat kokeneet pelastuksen. Tämän yhden nimen alla heidän tulee mennä kaikkeen maailmaan ja kirkastaa hänen nimensä.  Jos on olemassa jokin hengellinen koti, se on Jeesus Kristus. Hänen yhteyteensä ja hänen nimensä tähden kokoonnutaan. En tee tyhjäksi sitä, että Jumalan Sana puhuu pyhien yhteydestä ja Jumalan asettamista vanhimmista. Ensin meidän täytyy kuitenkin aina varmistautua siitä joukosta, missä olemme. Onko Jumala saanut asettaa siihen vanhimmat, ja pysyvätkö vanhimmat vielä Jumalan Sanassa?

Israelin kansan historiassa näemme tästä esimerkkejä. Mooseksen ja Joosuan aikana toteltiin Herraa. Vielä kaikki ne vanhimmat, jotka olivat nähneet suuria ihmeitä Joosuan aikana, tottelivat Herraa Joosuan kuoleman jälkeenkin. Kun nousi uusi sukupolvi, joka ei ollut ihmeitä nähnyt, se lankesi pois, eikä Herra enää tunnustautunut sen johtajaksi.  Alettiin palvella Baaleja. Aina vain langettiin epäjumalanpalvelukseen.  Aika ajoin Herra herätti tuomareita muistuttamaan, mikä on Herran Sana, mikä on Israelin kansan uskontunnustus. Kun kansa vielä synnissään ja saastassaan kaikkien kuolleiden epäjumalien keskellä huusi Herraa, Herra herätti sille tuomareita. Tuomareitten päivinä Jumalan tahto olisi ollut, että vanhimmat olisivat hallinneet kansaa ja että kaikki Jumalan tarkoittamat palvelutehtävät olisivat olleet toiminnassa. Mutta koska kansa palveli Baaleja, Jumala vain herätti jonkun tuomarin muistuttamaan, mikä on Jumalan tahto.  On käynyt samalla tavalla kuin Elian aikana. Elia joutui Karmel-vuorella yhteenottoon Baalin palvelijoiden kanssa. Hänen puolellaan ei ensin ollut ketään, vaan hän yksin korjasi Herran alttarin. Hän käski tuoda kaikki Baalin palvelijat ja käski heidän rakentaa oman alttarinsa ja huutaa Baalin nimeä. Sitten hän itse korjasi Herran alttarin. Hän asetti sen päälle puut ja uhrin. Hän käski valella alttarin moneen kertaan vedellä. Elia rukoili, että Herra vastaisi tulella taivaasta, jos hän on Herran käskystä tehnyt sen kaiken. Herra vastasi tulella taivaasta, niin että se kulutti uhrin, veden ja kaiken, mitä alttarilla oli.  Elia joutui kuitenkin pakenemaan Iisebeliä. Hän purnasi Jumalalle, että hän yksin on jäänyt jäljelle Herran palvelijoista. Herra lohdutti häntä ja sanoi jättäneensä maahan 7000 miestä, jotka eivät olleet notkistaneet polviaan Baalille. Oli enää jäljellä jäännös Herran kansaa, todellista Jumalan palvelijoiden joukkoa. Jos tänä vaikeana aikana olemme rehellisiä, meidän täytyy tunnustaa, että on enää jäännös jäljellä niistä, jotka todella kokosydämisesti seuraavat Herraa. Moni on langennut pois. Monesta aivan maailmallisesta asiasta sanotaan: "Ei Herra sen tähden tuomitse meitä." Mutta voi meitä, jos opetamme korvasyyhyyn tai vastoin Jumalan Sanaa. Joka johtaa harhaan Jumalan lampaan, sen tuomio on paljon suurempi kuin tuon lampaan tuomio.  Meidän täytyisi tiedostaa se, että tässäkin maassa on suuri luopumuksen aalto menossa. Tulee taistella sitä vastaan. Sen ei saisi antaa vaikuttaa elämäämme niin, että Jumalan antama kutsu ja tehtävä jää täyttämättä. Tulee ymmärtää, mikä on Jumalan näky. On nähtävä, mikä on uskonnollisuutta, mikä ekumeniaa, mikä maailmallisuutta. Voin sanoa kokemuksesta: Mitä lähemmäksi Herraa sinä tai minä tulemme, mitä enemmän me tulemme tuntemaan Jumalan Sanaa, sitä helpommin alamme erottaa maailman hengen Jumalan Hengestä ja ekumenian hengen todellisesta Kristuksen Hengestä. Valkeudella ja pimeydellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Kristuksella ja Beliarilla ei ole mitään tekemistä keskenään.

Jeesus sanoo Sanassa: "Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa" (Matt. 6:24).  Meidän täytyisi tiedostaa kaikilla elämän alueilla, palvelemmeko kokosydämisesti Herraa. Rakastanko minä jollakin elämäni alueella kahta herraa? Tämä voi olla yksi kynnyskysymys Jumalan kutsun ja tehtävän edessä. Se voi olla sellainen ies, että Jumala ei voi voidella sinua tai minua, jos jostakin syystä palvelemme kahta herraa. Jos joku isien perinnäissääntö tai mikä tahansa sitoo sinua tai minua, siitä täytyy vapautua. Meillä tulisi aina olla vilpitön mieli Herran edessä.  Tulisi kysyä: "Herra, mitä vielä pitäisi elämässäni muuttua, jotta sinä voisit enemmän täyttää voimallasi ja voitelullasi ja käyttää minua?" Voit ajatella, että on itsekkyyttä tai ylpeyttä rukoilla Herraa täyttämään voimallaan ja käyttämään työssään. Se on kuitenkin pikemmin Jumalan rakkautta, sillä Jumala sanoo Sanassaan, että hänen mieleensä ei ole jumalattoman kuolema. Hän haluaa käyttää jokaista lastaan maksimaalisella voitelulla ja voimalla, että enemmän sieluja pelastuu ja sairaita parantuu. Raamattu sanoo, että Jumalan virta on vettä täynnä. Hän haluaa, että sinä tai minä emme ole nilkkavesissä vaan että Pyhän Hengen virta saa viedä meidät mukanaan. Kaikki rantakivet, pajukot ja kaislikot karisevat silloin meidän elämästämme.  Pyhän Hengen virta saa viedä meitä kirkkaasti sitä päätepistettä kohti, jonka nimi Sanassa on kirkas sydänpäivä. Tulemme tuosta väkevästä voimasta ja voitelusta osallisiksi, niin että Pyhän Hengen virta tempaa mukaansa meidän koko elämämme. Herra lähettää sinut ja minut maan ääriin asti. Esteet murtuvat.

Olisi päästävä keskelle virtaa, missä Pyhä Henki vapaasti kuljettaa, missä ei inhimillisyyden maaperä eivätkä järjenpäätelmät enää kannata jalkoja. Tämä on yliluonnollista voimaa ja voitelua. Silloin tapahtuu myös enemmän ihmeitä. Enemmän sieluja pelastuu. Enemmän sorrettuja vapautuu. Enemmän sairaita parantuu. Herran nimi tulee enemmän kirkastetuksi pimeän maailman keskellä. Tuolla virralla on myös se vaikutus, että se muuttaa meidän omaa sydäntämme.  Maailmankuulu evankelista T.L. Osborn sanoo: "Minä en voi missään muualla kokea syvällisemmin Kristusta kuin siellä, missä minä polvistun syntisen ihmisen viereen ja julistan hänen syntinsä Jeesuksen Kristuksen nimessä ja sovintoveressä anteeksi. Minä en voi kokea syvällisemmin Kristusta omassa seurakunnassani, minä en voi kokea omassa olohuoneessani, en missään muualla kuin siellä, missä minä polvistun syntisen viereen ja julistan hänelle synnit anteeksi.  Siellä minä tunnen todellisen Jumalan rakkauden ja voiman." Minäkin voin omasta kokemuksestani sanoa, että se ei jätä sydäntä kylmäksi, jos Jumalan parantava virta kulkee sinun ja minun kautta. Se ei jätä sitä ihmistä kylmäksi, jota Herra koskettaa, mutta ei myöskään sinun tai minun sydäntä. Jeesuksen veren voimalla on se ihmeellinen vaikutus, että jos sinä alat jakaa tuota voimaa, sinusta lähtee voimaa, mutta uutta tulee tilalle. Veri puhdistaa sinua lisää ja lisää, ja astia suurenee suurenemistaan. Jumala voi tehdä silloin sinusta tai minusta astian jaloa käyttöä varten, jota ei enää viskellä kaikissa tämän maailman ja tämän ajan oppien tuulissa, vaan me juurrumme Kristukseen ja elämme Jumalan Sanasta, jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan huulilta.

Tulisi vertailla tämän ajan kristillisyyttä siihen, mitä Jumalan Sana puhuu kristillisyydestä. Tulisi nähdä, miten apostolisena aikana toimittiin ja tehtiin työtä ja palata nöyrin mielin pienten alkujen päiviin. Itse asiassa ne olivat suurimpia päiviä seurakunnan historiassa.  Olisi päästävä käsiksi oikeaan ja aitoon. On olemassa toinen evankeliumi, vieras evankeliumi. Siinä on ikeitä. Siinä on jotakin ihmistekoista, jotakin saastaista.
Minulla on järkyttävä lehtileike. Luterilaisen kirkon pää on katolisen paavin kanssa palvelemassa vainajahenkiä. Kysymys on jostakin ruotsalaisesta pyhimyksestä, jonka kunniaksi pidettiin tilaisuus. On selvää, että Jeesus Kristus ei asu siellä, missä palvellaan vainajahenkiä ja missä eletään okkultismin vallan alla. Meidän täytyisi oppia näkemään, että ekumeenisesta liikkeestä saatana kerää itselleen omaa morsiantaan. Jeesus kerää oman nimensä ja verisen vaippansa alle omaa morsiantaan.

On järkyttävää, että ihmiset ovat eri lahkoissa ja lohkoissa. Tulee se inhimillinen ajatus, että aletaan rakentaa yhteyttä kirkkokuntatasolla ja kokoontua yhteen kirkkokuntatasolla. Sanoisin, että melkein aina tuollainen yhteys on neuvottelemalla saatua yhteyttä. Se ei kuitenkaan ole todellista pyhien yhteyttä. Sen takana on ekumeeninen henkivalta.  Tien päässä on Rooman kirkko. Tämän ymmärtää jokainen, joka vähänkin seuraa julkista sanaa tai joitakin hengellisiä lehtiä.  Luterilainen kirkko aloitti joitakin vuosia sitten neuvottelut paavin kirkon kanssa ja ryhtyi rakentamaan yhteyttä. Samaan aikaan tässä maassa luterilainen kirkko alkoi neuvotella lähes kaikkien vapaiden suuntien kanssa ja ortodoksikirkon kanssa. Tien pää on Rooma.  Rakennetaan antikristuksen seurakuntaa. Meidän tulee tiedostaa tämä.

Saatamme ajatella, millä tavalla pyhien yhteys voisi syntyä.  Rikkirevitty Kristuksen ruumis tulee yhteen vain siten, että se luopuu kaikista muista nimistä ja jättää jäljelle vain Jeesuksen Kristuksen nimen. Muuta tietä ei Jumalan Sanan mukaan ole, sillä lahkolaisuus on syntiä.

Tämä on pakko sanoa Herran palvelijana. Tiedän sen voivan riipaista jonkun sydäntä, mutta jonakin päivänä se voi olla suuri siunaus sinun elämässäsi. Minä olen omalla pienellä paikkakunnallani koettanut esittää veljille: Luopukaa kaikista muista nimistä, niin me voimme tehdä työtä yhdessä. Enemmän sieluja pelastuisi, enemmän sairaita parantuisi. Voisimme lähettää lähetystyöntekijöitä. Nyt jokainen kirkkokunta pitää omat kymmenen tai muutaman kymmenen jäsentä itsellään ja sitoo ihmiset tulemasta yhteen ja tekemästä Jumalan valtakunnan työtä. Jos me lähdemme neuvotteluteitse etsimään yhteyttä, kaikki erilaiset nimet ja kaikki opinkappaleet jäävät jäljelle ja alkavat pikkuhiljaa jäytää. Ne ovat ristiriidassa kirjoitetun Jumalan Sanan kanssa.

Raamattu sanoo yksinkertaisen selkeästi: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi... älä pidä muita jumalia minun rinnallani" (2 Moos. 20:2-3).  Jos sinun kirkkokuntasi tai organisaatiosi tai joku muu yhteisö estää sinua palvelemasta Jumalaa tai sinun täytyy olla sille enemmän kuuliainen kuin Jeesukselle Kristukselle, siitä on tullut epäjumala sinun elämääsi. Se on vaatimassa osan siitä kunniasta, joka kuuluu Karitsalle, joka istuu valtaistuimella. Siitä on tulossa ies, niin että Jumalan voitelu ei voi täydellisenä, vapaana, kirkkaana ja puhtaana langeta sinun elämäsi ylle. Olen tiedostanut tämän asian omalla kohdallani jo vuosia sitten, ja Jumala on juurruttanut enemmän ja enemmän Sanaansa. Hän tahtoo, että emme pidä muita nimiä hänen rinnallaan.

Filippus meni alas Samarian kaupunkiin ja saarnasi siellä Kristusta.  Ihmisiä tuli uskoon ja he alkoivat kokoontua yhdessä. Siitä muodostui Samarian seurakunta, verellä pestyjen Jumalan lasten joukko. Näemme Sanasta, että apostolit kuulivat, että Samaria oli ottanut Sanan vastaan. He menivät sinne ja välittivät uskoontulleille Pyhän Hengen täyteyttä ja Jumalan lahjoja, joita Jumala vuodatti heidän kauttaan omaksi kunniakseen. Apostolit eivät perustaneet uutta seurakuntaa sen sijaan tai sen rinnalle, minkä Filippuksen saarna oli jo synnyttänyt. He jatkoivat sen rakentamista, minkä Jumala oli jo pystyttänyt.  He eivät menneet tekemään Jerusalemin seurakunnan haaraosastoa tai jonkin muun sellaisen paikkakunnan rukouspiiriä, josta he olivat kotoisin. He toivat työn hedelmän yhteen ja antoivat Jumalan muokata siitä seurakunnan. He jättivät vastuun tuosta paikkakunnasta ihmisille, jotka olivat siellä uskoontulleet. He luottivat heihin, koska Jeesuksen veri oli heidät puhdistanut. He olivat kuulleet evankeliumin. He luottivat siihen, että nämä ovat tästä eteenkinpäin voimallisia kuulemaan Jumalan ääntä.

Tietysti apostolit kävivät aika ajoin opettamassa heitä, mutta eivät ryhtyneet hallitsemaan heitä. He eivät pyytäneet heitä tulemaan Jerusalemin työhön mukaan tai ryhtymään Jerusalemin seurakunnan haaraosastoksi vaan uskoivat heille koko vastuun paikallisesta työstä.  Nämähän olivat lähellä työkenttää. He rukoilivat paikan päällä ja olivat koko ajan selvillä siitä, mitä tapahtuu.

Tänä päivänä on suuria kirkkokuntia ja ketjuja. Juuritasolla ei tiedetä, mitä huipulla päätetään tai päinvastoin. Sielunvihollisen on helppo vallata yksi tai kaksi miestä huipulta ja ottaa koko kirkkokunta hallintaansa. Apostolisena aikana seurakunnat olivat aina itsenäisiä yksiköitä. Vastuu oli aina paikallisilla veljillä.  Joskus sielunvihollinen onnistui pettämään jonkin seurakunnan jollakin harhaopilla, niin kuin Sana kertoo. Galatalaisistakin sanotaan, että he olivat aivan älyttömiä, koska olivat langenneet pois Herrasta. Mutta silloin ongelma jäi paikalliseksi. Tuo yksi seurakunta lankesi pois, mutta muut jatkoivat Herran kiittämistä ja ylistämistä. Mutta nyt, jos kirkkokuntien huipulla pari suurta miestä neuvottelee, tekee kompromissin pimeän maailman kanssa, he langettavat koko seurakuntien ketjun maailmaan. Jumala ei alussa tarkoittanut näin. Se on roomalais-katolista uskoa, että on yksi maailmanlaajuinen pää.  Jumala ei tahdo, että Jeesuksen rinnalle tulee joku toinen pää. Jeesus Kristus haluaa olla jokaisen paikallisseurakunnan pää ja yksin hallita sitä. Hän haluaa yksin antaa sille näyn ja kyvyn tehdä työtä Jumalan valtakunnassa.

Jumala ei suvaitse sitä ajatusta, että paavi on hänen sijaisensa maan päällä. Kaikki tämä on epäjumalanpalvelusta. Ekumeeninen liike on johtamassa tähän. Se on johtamassa myös Suomen kirkkokuntia palvelemaan Rooman päätä. Tämä on epäjumalanpalvelusta. Se on kauhistus Herralle. Tämä ei ole pelkästään ison luterilaisen kirkon ongelma. Koska nämä neuvottelut on käyty ja yhteydet on avattu, se tulee olemaan kaikkien niiden kirkkokuntien ongelma, jotka ovat siinä mukana. Minun täytyy sanoa tämä profeetallisena sanana.  Uskon, että näinä päivinä Jumalan kansa on alkanut ymmärtää näitä asioita enemmän. Kun noin kolme vuotta sitten julistin tästä asiasta, hyvin harva ymmärsi siitä vielä mitään. Ehkä on ruvettu näkemään se luopumuksen henki, luopumuksen kirous, joka on tullut sisälle Jumalan huoneeseen. Meidän tulee olla huolissamme pimeästä maailmasta ja niistä sieluista, jotka hukkuvat. Jotta voisimme parhaiten korjata tilannetta, meidän täytyisi mennä Herran eteen ja alkaa rukoilla luopuneen Jumalan kansan puolesta, että se palaisi alkuperäiseen, oikeaan veren evankeliumiin. On rukoiltava, että se alkaisi ihmein ja merkein evankelioida maailmaa ja että seurakunnat opetettaisiin Jumalan Sanalla Jumalan voiman ja voitelun kautta.  Efesolaiskirjeen toisessa luvussa sanotaan, että seurakunta on rakennettu apostoliselle ja profeetalliselle perustukselle, ja kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hänessä koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa. Hänessä mekin yhdessä muiden kanssa rakennumme Jumalan asumukseksi Hengessä, jos perusta on apostolinen ja profeetallinen.

Efesolaiskirjeen neljännessä luvussa jakeesta 11 eteenpäin sanotaan:

"Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.
Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa, nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden, ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa.  Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan, jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niinkuin totuus on Jeesuksessa: että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.

Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä. `Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö.’ Älkää antako auringon laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa.

Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle. Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.

Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut."

Jos me käymme taistelemaan Jumalan kansan puolesta ja Jumalan seurakunnan puolesta, me alamme rukoilla: "Jumala, nosta apostoleja ja profeettoja julistamaan alkuperäistä Jumalan Sanaa, jotta pyhät tulisivat täysin valmiiksi palveluksen työhön." Seurakunta ei löydä viimeisinä päivinä mitään oikotietä evankelioida maailmaa ja tehdä Jumalan tekoja. Sen tulee valita sama tie, jonka apostolinen seurakunta löysi ja koetteli ja hyväksi havaitsi. Jumala lähetti ensin apostolit julistamaan Sanaa ja perustamaan seurakuntia. Apostolien kautta hän asetti vanhimpia, joskus joidenkin muiden kautta. Hän antoi profeetallista Henkeä seurakunnalle, että se kuulisi Jumalan ääntä ja näkisi totuuden sellaisena kuin se on, että sillä olisi tulevaisuuden toivo ja että näky vahvistuisi ja kirkastuisi Herran kasvojen edessä.  Jos tahdomme, että tämä lankeemuksen tila jollakin tavalla korjaantuisi, meidän on rukoiltava vilpittömästi: "Jumala, nosta apostoleja ja profeettoja, jotta  perustus olisi oikea ja jotta pyhät tulisivat täysin valmiiksi palveluksen työhön." Ei ole oikotietä. Jumala jakoi apostolien ja profeettojen kautta Pyhän Hengen lahjoja. Hän täytti ihmisiä Pyhällä Hengellä. Hän erotti heidän kauttaan ihmisiä lähtemään Jumalan valtakunnan työhön.

Ei ole oikotietä, vaan täytyy löytyä voideltuja miehiä ja naisia, jotka lähtevät ja täyttävät Jumalan käskyt ja säädökset. Jumala on antanut virat, ja niitä täytyy olla Jumalan kansan keskellä, muutoin se hukkuu.

Se hukkuu kuin Israelin kansa, joka surkeudessaan huusi Herran puoleen:

"Me olemme syntiä tehneet, kun hylkäsimme Herran ja palvelimme baaleja ja astarteja, mutta vapauta nyt  meidät vihollistemme käsistä, niin me palvelemme sinua." (1 Sam. 12:10). Jumala armossaan kuuli ja lähetti tuomareita. Mutta Jumalan täydellinen tahto olisi ollut, että olisi ollut vanhimmat, jotka olisivat kuulleet Herran äänen, ja olisi ollut, niin kuin kuningasten päivinä, profeettoja, jotka toivat sanan Herran huulilta.

Apostolisessa seurakunnassa tulisi olla kaikki viisi päävirkaa.  apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat. Sen ohella sillä on silloin kaikki muukin. Jos tämä perustus on kunnossa, kulmakivenä on silloin Jeesus Kristus. Herrain Herra ja kuningasten Kuningas on ihmisten huulilla ja heidän elämässään keskipisteenä tekemässä Jumalan valtakunnan työtä. Jeesus Kristus on silloin meidän hengellisenä kotinamme ja kokoontumisemme aiheena. Hänhän antoi uhrin ja huusi Golgatalla: "Se on täytetty!" Tämän uhrin tähden voimme kokoontua. Tämän nimen alla meidän tulee kokoontua, koska hän maksoi lunastushinnan. Kaikki muut nimet ovat epäjumalanpalvelusta. Ne tekevät meidät hitaiksi tekemään Jumalan valtakunnan työtä ja Jumalan tekoja.

Haluan sanoa tämän, että sinä tulisit vahvaksi Herrassa ja murtautuisit kaikesta uskonnollisuudesta, kaikesta ekumeniasta, kaikesta synnin orjuudesta, kaikesta lihan käsivarren alla olemisesta irti ja pääsisit sielunvihollisen kuristusotteesta vapauteen, niin kuin ihmiset Samarian kaupungissa pääsivät vapauteen, kun aito evankeliumi kosketti heitä.  Herralle ei ollut ongelma niinä päivinä parantaa noitia ja vapauttaa heitä, mutta tänä päivänä Jumalan kansan keskellä on pelkoa, kun aletaan vapauttaa ihmisiä. Se menee karkuun.  Jumala tahtoo, että me olemme osallisia aidosta, oikeasta evankeliumista ja päättäväisesti ja lujasti sanomme, `ei’ vieraalle evankeliumille, kieltäydymme ottamasta vierasta iestä aidon evankeliumin rinnalle, että sinä ja minä tekisimme viimeisinä päivinä Jumalan valtakunnan työtä puhtaista vaikuttimista, puhtaasta sydämestä. Kaiken työn keskipisteenä, motiivina ja tarkoituksena täytyy olla rakkaus Jeesukseen Kristukseen, se ajatus, että Hän on ensin rakastanut meitä. Sen tähden me voimme mennä ja kantaa hedelmää.

Siitä kaikesta kuuluu kunnia yksin hänelle, Karitsalle, joka valtaistuimella istuu. Hänelle kuuluu kaikki kunnia. Me voimme mennä siksi, että hän on ensin rakastanut meitä. Voimme rakastaa sisaria ja veljiä, julistaa heille sanaa ja rakastaa niitä ihmisiä, jotka pimeydessä vaeltavat, että tilinteon päivänä meitä ei kohtaisi tämä sana: "Minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa" (Matt.  25:42-43).
 

<== Takaisin sisällysluetteloon